Tampereen lääkäripäivien järjestelytoimikunta on myöntänyt Arkkiatri Risto Pelkosen palkinnon lastentautien erikoislääkäri, lääketieteen filosofian ja etiikan professori Pekka Louhialalle. Hänet tunnetaan kollegojen arvostamana keskustelijana ja keskusteluiden virittäjänä, joka viime vuosina on perehtynyt erityisesti plasebovaikutuksen tutkimiseen sekä korostanut lääkärin ja potilaan välistä luottamuksellista hoitosuhdetta.

Louhiala aloitti helmikuussa 2020 Suomen ensimmäisenä lääketieteen filosofian ja etiikan professorina Tampereen yliopistossa. Hän on pitänyt lukuisia luentoja lääketieteen etiikasta ja filosofiasta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Julkaisuja samoista aihepiireistä on kertynyt yli 170.

Louhialan kiinnostus filosofiaan heräsi jo 1970-luvun lopulla, jolloin hän aloitti filosofian opinnot lääketieteen opintojen rinnalla. Hän väitteli filosofian tohtoriksi lääketieteen etiikasta Walesin yliopistossa vuonna 2002, jonka jälkeen hänet nimitettiin Helsingin yliopiston yliopistonlehtoriksi opettamaan lääketieteen etiikkaa ja filosofiaa.

Arkkiatri Risto Pelkosen palkinnon myöntämisperusteissa korostetaan hyvää ammatillista osaamista ja halua toimia kaikin tavoin potilaan parhaaksi. Louhiala on työssään nostanut esiin hoidon jatkuvuuden ja pitkien hoitosuhteiden merkitystä.

– Pysyvät hoitosuhteet tulisi nostaa niille kuuluvaan arvoonsa. Olen tutkinut paljon niin sanottua plasebovaikutusta, joka on kaiken lääketieteen ja hoidon ytimessä. Sillä voidaan viitata myös hoidon kontekstiin ja hoitosuhteeseen, kun tarkoitetaan hoitosuhteeseen liittyviä parantamista edistäviä asioita. Potilastyössä sillä tarkoitetaan kaikkea sitä hyvää, mikä seuraa pysyvästä, toimivasta potilaan ja lääkärin välisestä hoitosuhteesta. Pitkien potilassuhteiden mahdollistaminen pitäisi olla fokuksessa myös poliittisessa päätöksenteossa, Louhiala sanoo tiedotteessa.

Työssään Tampereen yliopistossa hän aikoo jatkaa teeman esiintuomista eri opiskelualoille. Professuuri on sijoitettu yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan ja terveystieteiden yksikköön. Opetusta on sovittu lääketieteelliseen ja yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan.

– Akateemisen yhteisön ja yliopistoyhteisön yksi tehtävä on vaikuttaminen. On nostettava keskusteluun asioita, jotka kokee merkittäviksi ja joita tutkimustieto tukee. Siksi puhun pysyvien hoitosuhteiden puolesta.