Miten ja millä resursseilla valtio voi purkaa koronakriisin jättämää sosiaalista velkaa? Kalevi Sorsa -säätiön tuoreen raportin mukaan kysymys määrittää pandemian jälkihoitoa tulevina vuosina.

THL:lla ja Helsingin yliopistolla työskentelevä sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo erittelee raportissa pandemian vaikutuksia yhteiskunnan eri tasoilla. Pitkään jatkuneella kriisillä on paljon laaja-alaisempia vaikutuksia suomalaisten hyvinvointiin kuin nyt kärsityt taloudelliset menetykset, Hiilamo korostaa.

Hiilamon mukaan koronakriisin hyvinvointivaikutukset ovat niin suuria, että suomalaisten ajanlaskun voidaan katsoa jakautuvan aikaan ennen ja jälkeen pandemian.

”Koronakriisi heijastui sairastuneiden lisäksi kaikkien Suomessa asuvien elämään. Laajojen rajoitustoimien vuoksi koronakriisi mullisti arjen sosiaaliset puitteet eli sen, missä olemme ja liikumme, keitä tapaamme ja miten olemme yhteydessä muihin ihmisiin. Pandemia muodostaa epäjatkuvuuskohdan suhteessa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Yhtäältä on aika ennen pandemiaa ja toisaalta aika sen jälkeen”, Hiilamo kirjoittaa.

”Yhtäältä on suunnitelmia, jotka eivät toteutuneet pandemian vuoksi, toisaalta suunnitelmia, jotka toteutuivat pandemian johdosta, ja lisäksi suunnitelmia, jotka odottavat sitä epämääräistä hetkeä, jolloin pandemia olisi ohi.”

Julkisessa keskustelussa ovat olleet esillä muun muassa käsitteet hoito-, hoiva- ja sosiaalinen velka. Raportissa sosiaalisen velan käsite on laaja, ja se pitää sisällään muun muassa hoito- ja hoivavelan.

Koronan vaikutukset ovat moniulotteinen kokonaisuus, sillä osa hyvinvointimuutoksista on ”selvästi myönteisiä, mutta kielteisiä muutoksia oli selvästi enemmän”, Hiilamo summaa eri tutkimusten tuloksia.

Psyykkinen oireilu lisääntynyt, tutkimustieto ristiriitaista

Pandemia on tutkitusti muun muassa lisännyt stressiä ja psyykkistä oireilua, jotka voivat pitkään jatkuvina laajentua suuremmiksi ongelmavyyhdeiksi. Toisaalta sosiaali- ja terveyspalvelujen, TE-toimistojen ja Kelan ammattilaiset arvioivat kevään 2020 Sosiaalibarometrissa keskellä epidemiaa, että väestön hyvinvoinnin tilanne oli parempi kuin koskaan aikaisemmin sen jälkeen, kun kysymys tuli mukaan Sosiaalibarometriin vuonna 1997.

Yllätystulos viittaa Hiilamon mukaan siihen, että koronaepidemian kielteiset vaikutukset keskittyvät väestön vähemmistöön. Huomionarvoista on sekin, että esimerkiksi työhyvinvointi parani koronakeväänä 2020, mutta kääntyi laskuun epidemian ja etätyöjakson pitkittyessä.

Hiilamo tiivistää, että sosiaalista velkaa on epidemia-aikana kerryttänyt tulojen väheneminen, häiriötilat erilaisissa hyvinvointia tuottavissa toiminnan muodoissa kuten harrastuksissa sekä hyvinvointiin liittyvien sosiaalisten yhteyksien kärsiminen.

”Koronakriisillä on ollut dramaattisia vaikutuksia esimerkiksi psyykkistä hyvinvointia ylläpitäviin ihmissuhteisiin ja fyysistä hyvinvointia kannattelevaan liikunta- ja urheilutoimintaan.”

Pandemia on koetellut erityisesti yksin asuvia sekä kotoa pois muuttaneita opiskelijoita, sillä sosiaalisilla suhteilla on erityisen tärkeä merkitys yksin asuvien mielenterveydelle.

Perheissä muutokset ovat vaihtelevia: joissakin perheissä poikkeusolot lisäsivät yhteistä aikaa ja kiireettömyyttä, toisissa perheissä taas henkistä kuormitusta ja ristiriitoja.

”Koronarajoitukset vaikuttivat voimakkaasti kotitöihin. Kun kotona vietetty aika lisääntyi, kasvoi myös kotitöiden – erityisesti ruuanlaiton, siivoamisen ja lastenhoidon – tarve. Työpaikka-, koulu- ja päiväkotilounaat korvattiin kotona valmistetuilla aterioilla. Turun yliopiston kyselytutkimuksen mukaan perheet sopeutuivat ”laskemalla rimaa”, eli kotona turvauduttiin valmisruokiin tai kuljetuspalveluihin ja siisteystasosta tingittiin”, raportissa ruoditaan arjen ratkaisuja.

Myös lähisuhdeväkivalta lisääntyi.

Päättäjille viesti: varautukaa menoihin

Hiilamon arvion mukaan tarve esimerkiksi terveys-, sosiaali-, opetus- ja mielenterveyspalveluille tulee olemaan suurta.

”Toistaiseksi olemme nähneet vain koronapandemian lyhytaikaiset vaikutukset kestävään hyvinvointiin.”

Ilman korjaavia toimenpiteitä suomalaisten hyvinvointiin saattaa jäädä pitkäkestoisia vaurioita, kuten kävi 1990-luvun lamassa, Hiilamo varoittaa. Raportin viesti päättäjille on, että panostuksia tarvitaan yhä, vaikka akuutti terveyskriisi menisi ohi.

”Koronakriisin jälkihoito kasvattaa julkisia menoja lähivuosina tuntuvasti. Menojen kasvu johtaa keskusteluun säästöpaineista. On tärkeää peilata jälkihoidon vaatimia menoja niihin hyvinvointivajeisiin, joita pandemia aiheutti”, Hiilamo kirjoittaa.

Hän ehdottaa sosiaalisen velan käsitettä työkaluksi, jolla voidaan arvioida koronakriisin aiheuttamia hyvinvointivajeita ja hyvinvointivaltion toimintaa niiden lieventämisessä.

Professorin viesti. Heikki Hiilamo viestii päättäjille, että koronan hyvinvointivelan korjaaminen vaatii mittavia taloudellisia panostuksia. Wilma Hurskainen / Kalevi Sorsa -säätiö

Talous selvisi odotettua paremmin, hallitukselle kiitos panostuksista

Puolitoista vuotta kriisin alkamisen jälkeen voidaan raportin mukaan todeta, että koronakriisin varsinaiset taloudelliset kustannukset – mitattuna esimerkiksi kansantuotteen muutoksella, työttömyydellä ja toimeentulotuen tarpeella – näyttävät jäävän pelättyä pienemmiksi monessa maassa.

Monet maat ottivat käyttöön sosiaalipoliittisia toimia kriisin vaikutusten lieventämiseksi. Suomessa esimerkkejä näistä ovat muun muassa yrittäjien työttömyysturvan laajennus ja tilapäisesti korotettu toimeentulotuki.

”Ottamatta kantaa siihen, olisiko 1990-luvun laman yhteydessä ollut mahdollista toimia toisin kuin silloin tehtiin, tällä kertaa Suomen hallitus ei karsinut menoja ja kiristänyt veroja, vaan päinvastoin lisäsi panostuksia kansalaisten hyvinvointiin julkisen velan paisumisen uhallakin”, Hiilamo kiittää.

Hyvinvointivajetta kuvaavat Hiilamon mukaan esimerkiksi työttömän perusturvan ja toimeentulotuen saajien määrä. Pienituloisille tarkoitetun Kelan työttömyysturvan saajien määrä kasvoi 11 prosenttia vuodesta 2019 vuoteen 2020 ilman yrittäjille uutena etuutena myönnettyä työttömyysturvaa. Yrittäjät mukaan luettuina tuen saajien määrä lisääntyi liki neljänneksellä.

Kelan maksaman perustoimeentulotuen saajia ja saajakotitalouksia oli viisi prosenttia enemmän vuonna 2020 kuin vuonna 2019. Muutos oli kuitenkin pelättyä pienempi.

Hiilamon mukaan etuuksien kysyntä ei ”kerro kaikkea koronaepidemian vaikutuksista taloudellisiin resursseihin”. Etuuksien tarkastelun lisäksi sosiaalialan kyselyistä ilmenee, että toimeentuloon liittyvät yhteydenotot ja ruoka-avun tarve kasvoivat epidemia-aikana.

LUE SEURAAVAKSI: