Vastaanotolle tullut potilas on selvästi ylipainoinen ja sairastaa kakkostyypin diabetesta.

Hän saattaisi kaivata lääkärin tai hoitajan neuvoja terveellisempään ruokavalioon tai liikunnan lisäämiseen. Lääkäri arastelee ottaa asian esille, sillä potilaasta vaistoaa, että tämä loukkaantuisi ohjeista.

Terveyskeskuslääkärille vastaava tilanne saattaa tulla eteen lähes päivittäin. Sen tietää myös aihetta väitöskirjassaan tarkastellut lääketieteen lisensiaatti (väit.), kliininen opettaja Tellervo Seppälä.

Porilainen Seppälä on toiminut terveyskeskuslääkärinä 30 vuotta.

Ylipainoisia potilaita käy vastaanotolla paljon. Lääkärille on haaste käydä elämäntapojen muutoksiin liittyviä asioita rakentavasti läpi potilaan kanssa.

Seppälä kartoitti neliosaisessa väitöstutkimuksessaan perusterveinä itseään pitäneiden, mutta jonkin valtimotaudin riskitekijän omanneiden henkilöiden elämänlaatua sekä satunnaisotannalla valittujen kansalaisten mielipidettä siitä, että lääkäri kysyy heidän elintavoistaan.

Yksi osa tutkimuksesta on kyselytutkimus elintapojen puheeksi ottamisesta perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolla.

– Selvisi, että ihmiset ovat kyllästyneitä saarnaamiseen ja pelotteluun.

Ylipaino saattaa aiheuttaa monelle potilaille häpeän tunteita. Silloin pienikin neuvo voi tuntua voimakkaalta puuttumiselta.

– Todettu ylipaino ja tupakointi lisäsivät tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden haluttomuutta edes keskustella omista elämäntavoistaan perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolla.

Elintapasairauksista kärsivät Seppälän mukaan eniten huonoimmassa sosiaalisessa asemassa olevat.

Erityisesti naiset, joille oli kertynyt ylipainoa, saivat matalimmat pisteet kaikilla elämänlaadun fyysisillä osa-alueilla.

– Psyykkiseen elämänlaatuun ylipainolla ei vaikuttanut olevan selvää vaikutusta. Se on toisaalta huono asia, koska silloin ihminen ikään kuin tottuu psyykkisesti lihavana olemiseen eikä ole motivoitunut painonpudotukseen.

Kävi myös ilmi, että tuore tyypin 2 diabetes vaikutti useisiin, sekä psyykkisiin että fyysisiin, elämänlaadun osa-alueisiin. Diabeteksen esiasteilla sen sijaan ei tuntunut olevan elämänlaatua huonontavaa vaikutusta.

Seppälä sanoo, että iän ja kokemuksen myötä hänelle on jo kehittynyt herkkyys sen suhteen, kenen kanssa esimerkiksi ylipainon voi ottaa esiin.

Joskus lääkärin oma habituskin joutuu syyniin.

– Ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaisen keskustelun jälkeen potilas toteaa, että hyvähän sinun on sanoa, kun olet noin hoikka.

Tupakoitsijat taas saattavat todeta lääkärille hyvinkin räväkästi, ettei hänen tupakointinsa lääkärille kuulu.

Seppälän mielestä lääkärin velvollisuus on hoitaa kaikki potilaat.

– Jonkunmoinen vastuu pitäisi olla kuitenkin ihmisellä itselläänkin.

Tellervo Seppälän väitöskirja Elämänlaadun ja elämäntapojen huomioonottaminen perusterveydenhuollossa tarkastettiin viime perjantaina 19.5. Turun yliopistossa.

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan 19.5. ilmestyneessä Mediuutisten numerossa 20-21/2017.