Pistän mieluusti lusikkani soppaan, jonka Hannu Vierimaan kirjoitus (27.3.) käynnisti ja jota Mikko Katajamäki kommentoi (9.4.). Vastakkain niissä asettuvat Mikon ratkaisut siiloista käsin ja Hannun rajat ylittävä systeemisen johtamisen näkökulma.

Leania on viljelty laajalti eri organisaatioissa ja osatuloksia saatu. Jälkimmäisen toimivuudesta esimerkit tulevat Sosterista VV 2016-2018. Parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan, mutta erojakin on. Sote-alalla systeemisen johtamisen näkökulma poikkeaa Leanista useissa kohdin.

Perustuslakimme (PL19§) edellyttää, että ratkaisut ”turvaavat riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistävät väestön terveyttä”. Raaka-aineen eli kansalaisten terveyden edistäminen ja säilyttäminen mahdollisimman ehyenä koko elinkaaren ajan korostuu. Happy and healthy - and not here, Kaiser Permanentessa sanottiin.

Raaka-aine pyritään pitämään käyttämättömänä eli itsekseen pärjäävänä mahdollisimman pitkään kulloistakin sote-ja sotu-kyvykkyyttä prosessoiden. Vuorovaikutteisesti. Me ihmiset näet olemme samalla osaamisjatke palvelun tuottajille.

Ryhmäresilienssin vallitessa ei riitä, että juuri sinä hyppäät korkeammalta, vaan kysytään, kuinka monta muuta viet mukanasi.

Yksi systeemisen johtamisen mittareista näkyy resilienssistä, sitkosta, kansalaisten tulemisesta toimeen erilaisten kroonisten kremppojensa kanssa. Luottamuksen ohella siihen tarvitaan osaajien tukea eri puolilta maailmaa.

Terveydessä on kyse kansalaisten kyvykkyydestä: Ability to adapt and self-manage (Kekomäki 2019). Ryhmäresilienssin vallitessa ei riitä, että juuri sinä hyppäät korkeammalta, vaan kysytään, kuinka monta muuta viet mukanasi. Mitä suurempi osa tietyn alueen väestöstä saadaan pidettyä poissa sairaalavuoteista (tuotantolaitoksista) ja sairauspäiviltä, sen parempi kaikille.

Korona-aikana korostetaan oireettomien suojaamista kentällä – tuotantokyvyn varjelemiseksi! Miksi tällainen tavoiteasettelu nyt, miksei muulloinkin?

Lean-ajattelu perustuu seitsemän turhuuden eli klapin poistamiseen siiloista. Ajatus on helppo myydä, sillä aina tarvitaan hoitoa seinien sisällä. Ja turhia vaiheitahan esiintyy kaikkialla. Soteratkaisuissa post coronam on päättäjiemme tehtävä ero teollisuudesta peräisin olevan ansaintalogiikan ja verkostotalouden oppien välillä. Uusi aika tuo uuden logiikan.

Valinta on tehtävä myös tulosmittareissa: nojataanko yksittäisten yksiköiden tuottamiin suoritteisiin, vai vaikutuksiin, jotka yhdessä kansalaisten kanssa on tuotettu heidän arkeensa? Uusi terveyden määritelmä tuo uudet ratkaisut.

Kompassin akseleiksi ymmärrettynä väite kuuluu: koillisestako aurinko nousee? Näin toimivat jo systeemistä johtamista soveltavat kiinalaiset autonvalmistajat, muun muassa Geely.

Sosteri voi meillä toimia yhtenä tiennäyttäjänä. Siellä on hyvä alku uuteen.

Kauko Koivuniemi

VTL, tietokirjailija

Lue lisää aiheesta:

Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.