Kotona toteutettu vuoden kestoinen liikuntaharjoittelu lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen paransi ikääntyneiden henkilöiden toimintakykyä kustannusneutraalisti, mutta ei tuonut lisävuorokausia kotona asumiseen.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) toteutetun tutkimuksen tuloksena selvisi, että lonkkamurtumaleikkauksen jälkeiseen vuoden kestoiseen kotikuntoutukseen osallistuneet henkilöt paransivat toimintakykyään. Normaalin hoitokäytännön mukaisen lonkkamurtumakuntoutuksen saaneella vertailuryhmällä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana saavutettu parannus toimintakyvyssä heikkeni seuraavien yhdeksän kuukauden aikana. Lisäksi heidän toimintakykynsä oli vuoden kohdalla merkittävästi huonompi kuin harjoitteluryhmässä.

Pidennetty fysioterapeutin ohjaama kotikuntoutus osoittautui myös kustannusneutraaliksi. Tunnin kestoinen kotiharjoitus kahdesti viikossa vähensi muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä ja niistä aiheutuvia kokonaiskustannuksia myös harjoittelua seuranneen vuoden aikana, jolloin se kompensoi vuoden harjoittelusta syntyneet kustannukset. Vastoin oletusta kotiharjoittelulla ei pystytty lisäämään kotona-asumisaikaa kahden vuoden aikana.

– Lonkkamurtuman takia leikatun ikääntyneen toimintakyky ei usein palaudu murtumaa edeltäneelle tasolle ja sen seurauksena palveluntarve kasvaa. Siksi he tarvitsevat kuntoutusta jo sairaalavaiheessa ja myös kotiutumisen jälkeen. Tehostettua pitkäkestoista kotikuntoutusta kannattaa suunnata erityisesti niille lonkkamurtumapotilaille, joiden toimintakyky on huono kotiutusvaiheessa. Tällöin kuntoutus on myös kustannusneutraalia, toteaa Eksoten KauKoIKÄ -tutkimuksen projektipäällikkö ja väitöskirjatutkija Paula Soukkio tiedotteessa.

Eksoten satunnaistetussa kontrolloidussa KauKoIKÄ-tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko vuoden pituisella fysioterapeutin ohjauksessa kotona toteutetulla liikuntaharjoittelulla pidentää kotona-asumisaikaa lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen. Lisäksi tutkittiin, onko harjoittelulla vaikutusta toimintakykyyn, sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön ja niistä syntyneisiin kustannuksiin. Tutkimuksen kesto oli kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden aikana tutkittavien terveydentilaa ja toimintakykyä arvioitiin monipuolisesti heidän kotonaan neljä kertaa (alussa sekä 3 kuukauden, 6 kuukauden ja 12 kuukauden kuluttua). Lisäksi heidän sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöään seurattiin rekisterein kahden vuoden ajan tutkimuksen alusta.

Vuosina 2014¬–2017 tutkimukseen rekrytoitiin 121 kotona asuvaa, vähintään 60 -vuotiasta henkilöä, joilla oli Etelä-Karjalan keskussairaalassa leikkauksella hoidettu lonkkamurtuma. Henkilöt rekrytoitiin kuntoutussairaalasta kotiutumisen yhteydessä. Henkilöistä puolet (n=61) satunnaistettiin harjoitteluryhmään ja toinen puoli (n=60) toimi vertailuryhmänä, joka sai normaalin hoitokäytännön mukaisen kuntoutuksen lonkkamurtumaleikkauksen jälkeen.

Tunnin mittainen liikuntaharjoittelu tutkittavan kotona sisälsi yksilöllisesti suunniteltuja lihasvoima-, tasapaino-, liikkuvuusharjoitteita sekä toiminnallisia harjoitteita, joiden haastavuutta lisättiin muun muassa nilkkapainojen ja tasapainotyynyjen avulla. Harjoittelun tavoitteena oli toimintakyvyn parantaminen. Harjoittelun ohjauksesta vastasivat 24 fysioterapeuttia seitsemästä yksityisestä fysioterapiayrityksestä ja pääosin yksi fysioterapeutti vastasi yhden tutkittavan koko vuoden ohjauksesta.

KauKoIKÄ-tutkimuksen päärahoittajia ovat Eksote ja Kela. Tutkimus on tehty yhteistyössä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Tutkimuksen tulokset on hyväksytty julkaistavaksi kansainvälisessä vertaisarvioidussa Archives of Physical Medicine and Rehabilitation -julkaisussa.