Acta Oncologica -lehdessä julkaistiin tutkimus siitä, miten hyvin Pohjoismaat noudattavat kohdunkaulansyövän seulontaohjelman kansainvälisiä suosituksia. Tulos on, että melko hyvin, mutta parannettavaa löytyy joka maasta, myös Suomesta.

Suomen seulontaohjelman heikkous on sadoille kunnille hajautettu järjestämisvastuu ja sen myötä vaihtelevat seulontakäytännöt.

Seulontaohjelmat ovat kaikissa Pohjoismaissa laskeneet kohdunkaulansyövän ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden murto-osaan aiemmasta.

Tutkimuksessa käytiin läpi useissa kansainvälisissä julkaisuissa annetut suositukset seulontaohjelmien järjestämisestä. Löydetyistä 168 suosituksesta tutkimukseen sisällytettiin 49. Suositukset liittyivät lainsäädäntöön, hallintoon, seulontaohjelman organisointiin tai sen arviointiin.

Kunkin suosituksen osalta käytiin läpi, mitkä maat toimivat suosituksen mukaisesti. Suomella oli parannettavaa 20 kansainvälisen suosituksen noudattamisessa.

Kaikissa Pohjoismaissa on suositusten mukaisesti seulontaohjelman mahdollistava lainsäädäntö, mutta suositusten noudattamisessa on puutteita niin seulonnan hallintoon ja organisointiin kuin ohjelman arviointiin liittyvissä asioissa.

Mikään maista ei täytä kaikkia suosituksia, mutta lähes kaikki suositukset täyttyvät ainakin jossakin Pohjoismaassa. Tutkimuksen infografiikan perusteella tämä maa näyttää olevan Tanska.

Suomessa kohdunkaulasyövän seulontaa järjestetään seulonta-asetuksen mukaisesti 30–60-vuotiaille, ja osa kunnista kutsuu seulontaan myös 25- ja/tai 65-vuotiaat naiset.

Muissa Pohjoismaissa seulonnan alkamisikä on 23–25 vuotta. Seulonnan ikärajan alentamiselle ei kuitenkaan Syöpäjärjestöjen tiedotteen mukaan ole tutkimukseen pohjaavia perusteita, sillä Syöpärekisterinkin aiemman tutkimuksen perusteella alle 30-vuotiaiden seulonnan ei ole osoitettu olevan vaikuttavaa.

Suomi on myös ainoa Pohjoismaa, jossa seulonnan järjestämisvastuu on kunnilla, kun muissa Pohjoismaissa vastuu on maakunnilla tai sitä laajemmilla alueilla.

– Usealle sadalle kunnalle hajautettu vastuu on johtanut siihen, että seulontakäytännöt vaihtelevat Suomessa kunnittain ja esimerkiksi uusintakutsuja ei kaikissa kunnissa lähetetä asianmukaisesti. Myös seulonnassa käytetty testimenetelmä eli HPV-testi tai sytologia vaihtelee kunnittain, sanoo tiedotteessa tutkija Veli-Matti Partanen Suomen Syöpärekisteristä.

Hänen mukaansa nykyhallituksen sote-uudistuksen läpimeno helpottaisi seulontaohjelman koordinoimista, kun vastuu siirtyisi noin 300 kunnalta 21 sote-maakunnalle.

– Sote-uudistuksen lisäksi seulonnan hallintoa voitaisiin parantaa linjaamalla kansallisen syöpäkeskuksen yhteydessä toimivan syöpäseulontojen ohjausryhmän asemasta selvemmin. Seulonnan järjestäjätahojen pitäisi olla velvoitettuja noudattamaan sen antamaa ohjeistusta.

Suomen osalta merkittävimmät puutteet seulontaohjelman organisoinnissa liittyvät hajautuneen järjestämisvastuun lisäksi pääasiassa tietojen rekisteröintiin.

Seulontaohjelman ulkopuolisia testejä ei rutiininomaisesti rekisteröidä Syöpärekisteriin, mikä vaikeuttaa seulonnan laadunarviointia. Syöpätapausten seulontahistoriaa ei myöskään tarkasteta rutiininomaisesti toisin kuin Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa.

– Seulontaohjelmat ovat joistain puutteistaan huolimatta olleet menestystarina, sillä seulonnan avulla kohdunkaulasyövän kuolleisuus ja ilmaantuvuus on saatu laskettua murto-osiin aiemmasta, Partanen sanoo.

Jatkossa myös HPV-rokotusohjelmalla tulee hänen mukaansa olemaan merkittävä vaikutus kohdunkaulasyövän harvinaistumiseen.

– Mutta nyt seulontaiässä olevia naisia voidaan auttaa lähinnä tehostamalla seulontaohjelmaa.