Etälääkärin vastaanotto kuulostaa äkkiseltään työmuodolta, joka sopii hyvin tähän digitalisoituvaan aikaan.

Haluamme hoitaa terveyshuolemme vaivatta koneelta kuten kaiken muunkin.

Etähoidolle on kysyntää: jospa se ratkoo pitkien etäisyyksien, vanhusten liikkumisvaikeuksien, soten säästötarpeen ja lääkäripulan ongelmia.

Suurin piirtein näin ajattelin lähtiessäni tekemään Mediuutisiin juttua siitä, mitä infektiotauteja voi tai ei voi diagnosoida etänä.

Kirjoitusprosessi toi pintaan muuta. Etävastaanottojen leviämisen tiellä on merkittäviä hidasteita.

On oikeastaan yllättävän vähän sairauksia, jotka voi diagnosoida etänä.

On toki jo olemassa hienoja apuvälineitä, kuten käteviä etäotoskooppeja korvien tutkimiseen ja tarkkoja stetoskooppeja sydänäänten tai keuhkojen kuuntelemiseen.

Sääli vain, että suurin osa etälääkäreistä ei voi niitä käyttää.

En nyt puhu laitteiden hinnasta, vaan siitä, että potilaat ottavat yhteyttä etälääkäriin usein kotoaan – eikä heillä ole edistynyttä etäteknologiaa käytössään.

Etälääkärin tärkein ja usein ainoa työkalu on potilaan jututtaminen.

Se on etähoidossa tehtävä erityisen konkreettisin kysymyksin, jos lääkäri ei saa näköhavaintoa potilaasta.

Paha vain, että osa aikuisista ja useimmat lapset eivät osaa kertoa selvästi tilanteestaan.

Siksi pienten lasten infektiotautien etähoitaminen on eettisesti väärin, sanookin Terveystalon Turun pään vastaava lääkäri Joni Suomi haastattelussani.

Mitä mieltä sinä olet?

Kirjoittaja on Mediuutisten toimittaja @elinaheino

Teksti julkaistiin Mediuutisten numerossa 5/2018, joka ilmestyi 9.2.2018.

Tekstiin on 12.2.2018 klo 10.46 tarkennettu Joni Suomisen osuuteen se, että kyse on infektiotautien etähoitamisesta.