Outi Järvinen

Terveysyhtiö Pihlajalinna julkaisi viime viikolla osavuosituloksensa.

Hätkähdyttävin luku ei löydy talousnumeroista.

Yhtiön mukaan työterveyskäyntien analysointi osoittaa, että mielenterveyssyistä alkaneet sairauspoissaolopäivät tuhatta työntekijää kohden ovat kasvaneet 28 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Kasvu on aivan järkyttävän korkea.

Samanlaista kehitystä kuuluu taustapuheissa olevan alan muillakin toimijoilla. Tämä kertoo osin siitä, että korona on iskenyt työntekijöiden henkiseen hyvinvointiin monelta suunnalta.

Ja siitä, että suomalaisessa ilmapiirissä taitaa olla vakavia ongelmia. Ne eivät aina liity työhön. Mielenterveyteen liittyvät syyt ovat olleet jo pidempään suuriin yksittäinen tekijä työkyvyttömyyseläkepäätöksissä.

On aina menetys, kun ihminen jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Työeläkejärjestelmälle työkyvyttömyyseläkkeiden kustannus on 1,8 miljardia euroa vuodessa. Sen päälle tulee tekemättä jääneen työn arvo. Tällöin päästään moninkertaisiin summiin.

Toki mielenterveyssyyt aiheuttavat myös paljon sairauslomia, ja valtaosin ihmiset toipuvat takaisin työkuntoon. Mutta nämä lyhyet jaksotkin maksavat maltaita.

On arvioitu, että joka neljäs sairauslomapäivä johtuu mielenterveyden ongelmista.

Työterveystoimijat ovat ryhtyneet tarjoamaan niin sanottuja matalan kynnyksen palveluja, joilla ongelmiin yritetään puuttua mahdollisimman varhain. Tämä on hyvä suuntaus.

Pahiten taitavat olla heitteillä ne ihmiset, jotka eivät ole työterveyspalvelujen piirissä. Tämä koskee etenkin nuoria.