Keravan vs. terveyspalvelujen johtaja ja johtava ylilääkäri Petja Orre on saanut itselleen työrauhan.

Kun Orre aloitti pestissään, hän tunnisti terveyskeskuslääkäreiden rekrytoinnin olevan epävarmalla ja ohuella pohjalla.

Lääkäreitä virkoihin oli kyllä saatu, kiitos hyvän maineen ja viidakkorummun. Tasapaino oli kuitenkin veitsenterällä. Jos kaikki menisi hyvin, jokaisella alueella oli oma lääkäri. Jos yksikin heistä olisi pitempään pois töistä, johtavan ylilääkärin päänsäryksi muodostuisi miettiä, mistä potilaille saadaan aikoja.

– Nyt meillä on erittäin hyvä tilanne. Lääkäriresurssissa on pikkuisen särkymävaraa ja kevään 2021 loppupuolelle ei käytännössä pitäisi olla tarvetta rekrytoida yhtään lääkäriä.

Moni terveyskeskus kipuilee lääkärirekrytointien kanssa. Myös paikat, joihin on aiemmin saatu hyvin lääkäreitä, ovat kärsineet lääkäripulasta. Miten Keravalla onnistuttiin?

Pitää olla näkyvillä, Orre sanoo.

Ei Beatleskaan lopettanut markkinointia, kun fanit alkoivat kirkua.

– Uskallan väittää, että ainakin osassa paikoista, joissa on ennen ollut hyvä tilanne, ei enää katsottu aiheelliseksi osallistua esimerkiksi lääkäripäiville. Jari Sarasvuo on tainnut sanoa, että ei Beatleskaan lopettanut markkinointia, kun fanit alkoivat kirkua, vaan silloin lyötiin lisää vettä myllyyn.

Keravalla on tehty töitä sen eteen, että terveyskeskuksessa on hyvä olla töissä. Ilmapiiri on avoin ja ystävällinen, ja esimerkiksi nuorten ja erikoistuvien lääkärien koulutukseen panostetaan.

Esimiehenä Orre pyrkii olemaan hyvin työntekijöiden tavoitettavissa, mutta hän alleviivaa sitä, etteivät tekniset toimenpiteet tai esimiestyö ole kaikki kaikessa hyvän työpaikan luomisessa.

– Esimiestyö on vain timanttien hiomista. Meillä on töissä huippuporukka, josta säteilee ylpeys omasta työstä. Keravalla on oma henkensä ja vahva kulttuuri.

Siitä on hyvä viestiä järjestelmällisesti eteenpäin.

Hyvän rekrytointitilanteen ansiosta Orre pystyy keskittymään enemmän terveyspalvelujen toiminnan ja palvelujen kehittämiseen.

– Yritämme koko ajan löytää keinoja ratkaista potilaiden asiat nopeammin ja paremmin, mutta kunnioittaen ammattilaisten vahvaa osaamista ja hoidon jatkuvuutta. Pyrimme vapauttamaan aikaa paljon palveluita tarvitseville.

Pyörää ei Keravalla ole keksitty uudestaan, Orre sanoo, sillä siinä ei olisi mitään järkeä.

Muutosten ei aina tarvitse edes olla mullistavia: Keravalla potilaiden puhelimiin ei enää vastata omissa huoneissa, vaan puhelinkeskuksessa, jossa on lääkärikonsulttituki. Hoitotarvikejakelua varten on juuri hankittu smartpickbox, automaattinen noutopiste, jonka ansiosta aikaikkuna hoitotarvikkeiden hakua varten laajenee huomattavasti.

Palveluiden tulevaisuus on kuitenkin digitaalinen. Orre alleviivaa, että digitaalisuus ei ole itse tarkoitus, vaan työväline, jota pitää käyttää oikein.

– Perusterveydenhuollossa on paljon visionäärejä ja digirealisteja. He tietävät, että se on suunta, minne pitäisi mennä, mutta pelimerkkejä siihen ei ole.

Jos Orre nyt saisi lisämiljoonan budjettiinsa, hän ei käyttäisi sitä suoraan lisälääkäreihin. Hän etsisi niin julkiselta kuin yksityiseltä puolelta parhaat digipalvelukäytännöt, joilla omaa toimintaa voisi tehostaa.

– On etsittävä ratkaisuja, jotka oikeasti parantavat palveluita.

Kuntatalous ei taivu uusien ratkaisujen käyttöönottoon helpolla.

– Kunnissa etsitään kuoletuksia lyhyellä horisontilla. Eivät yksityiset terveystoimijatkaan etsi investoinneille liiketaloudellista voittoa heti seuraavana vuonna, vaan bisnestä 5, 10 tai 20 vuoden päästä.

Yksi perusterveydenhuollon kehittämisen suurimmista ongelmista on Orren mukaan se, että työtä tehdään yksittäisissä projekteissa siellä täällä.

– Kun projekti päättyy ja projektirahoitus loppuu, hyvät toimintamallit eivät jalkaudukaan. Ne ehkä jäävät elämään yhteen organisaatioon, mutta eivät siirry edes kuntarajan yli.

– Pähkäilemme samojen asioiden kanssa ja kehitämme voimavarojemme rajoissa omia ratkaisuja. Se on hölmöintä, mitä voi tehdä.

Orre sanoo, että Suomen terveyskeskukset voisi karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan: isojen kaupunkien valtaviin hyvinvointikeskuksiin, keskikokoisten kaupunkien perinteisiin terveyskeskuksiin sekä pienten paikkakuntien muutaman lääkärin pikkuasemiin.

– Yhtä ratkaisua näille ei ole, sillä niiden haasteet eivät ole samanlaisia. Pienellä asemalla yksi lisälääkäri oikeasti muuttaisi paljon, mutta meillä se ei ole lääke, joka ratkaisisi haasteemme. Me tarvitsisimme teknologiaa toiminnanohjauksen ja prosessien tehostamiseen.

Orre pitäisi järkeenkäypänä sitä, että erityyppisille terveyskeskusmalleille kannattaisi rakentaa mallipaikat, joissa testataan nopealla syklillä uusia ratkaisuja. Hyviksi todetuille kokeiluille rakennetaan prosessit ja terveyskeskuksia tuetaan muutoksen johtamisessa.

Orre peräänkuuluttaa myös yhtenäisiä linjanvetoja siitä, mikä on vaikuttavaa terveydenhuoltoa.

– Tehokkaasti ei kannata tehdä mitään, mitä ei pitäisi tehdä alkuunsakaan.