Kuluvan viikon perjantaina pelattava jalkapallo-ottelu Suomi-Lichtenstein on hyvä testi sille, miten pessimisti kukin on. Jos Huuhkajat voittavat, Suomella olisi asiantuntijoiden mukaan kerrankin hyvä sauma päästä EM-karsinnoissa eteenpäin, sillä Lichtenstein on tällä hetkellä lohkonsa viimeinen.
Miten käynee – vanhanaikaisesti vai puhaltavatko uudet tuulet? Jos on kiinnostunut omasta terveydestään, tähän on ainoa oikea vastaus: Suomi voittaa!
Pessimismi on nimittäin osoittautumassa itsenäiseksi sepelvaltimotaudin riskitekijäksi.
Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa tarkastetaan perjantaina 22. marraskuuta väitöskirja, jossa lääketieteen lisensiaatti Mikko Pänkäläinen selvitti pessimistin vaaraa sairastua ja kuolla sepelvaltimotautiin.
Vaara osoittautui huomattavaksi.
– Kun suljettiin pois muihin syihin kuolleet, koko aineistossa kaikkein pessimistisimpien vaara kuolla sepelvaltimotautiin 11 seurantavuoden aikana oli yli kaksinkertainen vähiten pessimistisiin verrattuna, Pänkäläinen sanoo väitöstiedotteessa.
Pänkäläistä kiinnostaa sepelvaltimotaudissa se, miten huomattavan suurta sen ilmaantuvuus ja esiintyvyys yhä edelleen ovat, vaikka tautia on tutkittu runsaasti ja sen etiologiasta, patogeneesistä ja hoidosta tiedetään paljon.
Hän havaitsi, että sepelvaltimotautiin kohdistuva tutkimus keskittyy fysikaalisiin tekijöihin ja esimerkiksi sairauden somaattisiin riskitekijöihin, mutta ei-somaattisten tekijöiden merkitys ja mekanismit ovat pitkälti tunnistamattomia.
Tämän tutkimuksen oli tarkoitus selvittää, voivatko vakaat persoonallisuuden piirteet, optimismi ja pessimismi, vaikuttaa sepelvaltimotautiin, ja miten tuo mahdollinen yhteys välittyy, kertoo Pänkäläinen tutkimuksensa selostusosassa.
Tutkimus on osa Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimushanketta, jossa seurattiin lähes 3000 päijäthämäläistä keski-ikäistä ja sitä vanhempaa naista ja miestä kymmenen vuoden ajan vuosina 2002–2012. Sen jälkeen Tilastokeskuksen kuolinsyytilastoja seurattiin vielä vuoden loppuun 2013 asti.
Tutkimusväestöstä kerättiin tietoa laajoilla kyselylomakkeilla, verikokeilla ja terveystarkastuksilla.
Pänkäläisentutkimuksessa pessimismin merkitystä sepelvaltimotaudin riskitekijänä selvitettiin vakioimalla pessimismi yleisesti tunnettujen riskitekijöiden suhteen. Niitä olivat esimerkiksi korkea verenpaine, veren kolesterolitaso, verensokeri ja painoindeksi, tupakointi ja vähäinen liikunta.
Jos oikein tulkitsen Pänkäläisen tuloksia, niin pessimismi näyttää olevan erityisen merkittävä seikka tutkimusaineistossa miehillä.
Kun koko aineistossa kaikkein pessimistisimpien vaara kuolla sepelvaltimotautiin 11 seurantavuoden aikana oli yli kaksinkertainen vähiten pessimistisiin verrattuna, niin tutkimusväestön pessimistisimmillä miehillä oli yli nelinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin kymmenen seurantavuoden aikana verrattuna vähiten pessimistisiin.
Millä mekanismilla pessimismi tuhojaan terveydelle tekee?
Siitä ehkä antaa ainakin osaviitteitä Pänkäläisen tulos, jonka mukaan pessimistit söivät sydän- ja verisuonitautiriskin kannalta epäterveellisesti, eivätkä onnistuneet tai edes yrittäneetkään muuttaa ruokailutottumuksiaan yhtä usein kuin muut.
Se ei kuitenkaan selitä kaikkea.
Osa pessimistin riskin kasvusta selittynee epäterveellisemmillä elintavoilla, mutta pessimismi vaikuttaa Pänkäläisen mukaan olevan selvästi myös sepelvaltimotautisairastuvuuden ja -kuolleisuuden itsenäinen riskitekijä. Itsenäisen riskin kasvun suuruus on tunnettujen riskitekijöiden, kuten korkean kolesterolitason ja verenpaineen veroinen, jopa vahvempi.
Merkittävänä välittävänä tekijänä pessimismin ja sepelvaltimotaudin välillä näytti olevan kohonnut inflammaatio- eli elimistön tulehdustaso, Pänkäläinen toteaa myös.
Hänellä on kiinnostava käytännön ehdotus terveydenhuollolle: optimistisuuden ja pessimistisyyden arviointi voitaisiin ottaa sairastumisvaaraa kartoittavien terveystarkastusten osaksi.
Tätä ei muuten kannattaisi ehdottaa, ellei samaan väestökohorttitutkimuksen osa-aineistoon kohdistuneessa aiemmassa interventiotutkimuksessa olisi todettu, että aktiivisesti toimien pessimistikin saadaan parantamaan elintapojaan.
Ihan optimistiksi ei tarvitse ryhtyä. Löydösten mukaan optimismi ei ole juurikaan yhteydessä edellä mainittuihin sepelvaltimotaudin riskeihin, vain pessimismillä on vaikutusta siihen.
*
Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta. Klikkaa tästä .
*
Lue myös:
