Husin toimitusjohtaja Juha Tuominen aivan aiheellisesti mietti Mediuutisten kolumnissaan (40/2020), miten parantaa kansanterveyttä. Etenkin elintapoihin liittyvät sairaudet uhkaavat edelleen kansanterveyttä. Tähän asti käytetyt keinot ovat olleet alimitoitettuja.

Yksi syy tähän alimitoitukseen on se, että perusterveydenhuollon merkitys kansanterveyden edistäjänä on unohdettu, vaikka terveydenhuoltolaissakin perusterveydenhuollosta käytetään nimitystä kansanterveystyö. Sitä mukaa kuin sairaudenhoito on terveyskeskuksissa korostunut, ne ovat erikoissairaanhoidonkin myötävaikutuksella eriyttäneet toimintaansa elinkohtaiseen hoitoon kokonaisvaltaisen näkemyksen sijaan. Kokonaisuuden hahmottamisen sijaan on siis alettu hoitaa yksittäisten elinten sairauksia eri asiantuntijoilla.

Perusterveydenhuollon merkitys kansanterveyden edistäjänä on unohdettu valtakunnallisestikin samalla, kun resurssit ovat ohjautuneet muualle perusterveydenhuollon sijaan. Kuntien talousahdinko ja jatkuva säästäminen perustasolta eivät ole nekään olleet omiaan muuhun kuin selviytymistaisteluun.

Meillä perusterveydenhuollossa olisi kuitenkin paljon annettavaa kansanterveyden edistämiseksi. Yksi toimiva keino on aktiivinen terveysriskien kartoitus ja riskeihin tarttuminen potilaslähtöisellä hoitosuunnitelmalla ja valmennuksella, ”koutsauksella”.

Jos hoitosuunnitelma tehdään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelyjen mukaisesti, niin asiakas määrittelee tarpeen ja tavoitteen. Pääsääntöisesti ne liittyvät elintapamuutoksiin. Mikäli jokaiselta perusterveydenhuollossa asioivalta aikaa myöten kysytään tupakointi, alkoholinkäyttö, paino ja verenpaine ja kartoitetaan muut oleelliset kansansairauksien riskitekijät, saadaan hyvä käsitys siitä, mihin voi tarjota tukea aktiivisesti. Kirjaamalla riskit rakenteisesti saadaan samalla myös vaikuttavuustietoa.

Potilas saa harvoin pelkällä valistuksella elintapojaan muutettua, vaan työntekijän valmentava ote ja rinnalla kulkeminen tukevat potilasta elintapamuutoksissa ja riskien vähentämisessä.

Päijät-Hämeen alueella toteutetussa Terva-hankkeessa koulutetun hoitajan puhelulla saatiin valmennetuilla merkittäviä tuloksia aikaiseksi. Ikävä kyllä tälle kävi, kuten hankkeille usein käy. Ihan hyvä, mutta pysyvän rahoituksen puuttuessa ei jalkaudu.

Terveyskeskukset meillä ovat kuitenkin edelleen, eivätkä ne häviä sote-uudistuksessakaan. Näihin pysyviin toimijoihin kannattaisi panostaa pelkkien irrallisten hankkeiden sijaan. Pystymme kyllä, jos saamme mahdollisuuden muutokseen.

Potilaidemme valmennuksessa voimme hyödyntää osaavien hoitajien lisäksi myös sähköisiä terveysvalmennuksia, joita muun muassa Duodecim on ansiokkaasti tuottanut.

Meillä on perusterveydenhuollossa osaamista, mutta toimintatapoja on muutettava ja varmistettava riittävä resursointi myös terveyden edistämiseen. Arjen kaaos ja työntekijävaje vievät perusterveydenhuollossakin helposti ajan terveyden edistämiseltä, jonka tulokset tulevat vasta vuosien ja vuosikymmenten päästä. Meillä ei olisi kuitenkaan varaa jättää terveysriskejä kartoittamatta ja hoitamatta. Ei riitä rahat eikä hoitajat, jos jätämme.

Toivottavasti perusterveydenhuollon merkitys ymmärretään myös kansanterveystyössä.

Kirsi Timonen,Yleislääketieteen el., johtava ylilääkäri, Heinolan kaupunki

Pia Höglund Johtava ylilääkäri, Kauniaisten kaupunki

Ulla Ylläsjärvi Yleislääketieteen erikoislääkäri, johtava lääkäri, Kolarin kunta

Päivi Mäkelä-Bengs Avopalvelujen vs. päällikkö, Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä

Risto Mäkinen, Pia Luukkonen, Suna Saadetdin, Anna Eskola ja Minerva Krohn Savoa Partners Oy