Vanhempien välisestä parisuhdeväkivallasta voi koitua sitä todistaneille lapsille vakavia seurauksia. Ahdistuksen, masennuksen ja käyttäytymisongelmien lisäksi lapset voivat oppia väkivallan käytön ratkaisumallina ongelmatilanteisiin ja käyttää sitä aikuisena omissa parisuhteissaan. Väestöliiton Kotirauhaa-kampanja kehottaa ulkopuolisia puuttumaan rohkeasti väkivaltaan lähipiirissään.

Lastenlääkäri Annlis Söderholmin mukaan kotona nähty väkivalta lisää välillisesti lasten psyykkisiä ongelmia, vaikka lasta itseään ei pahoinpideltäisi. Lapsella voi olla pelkoa, ahdistusta, masennusta ja psykosomaattisia oireita kuten vatsakipua ja päänsärkyä.

– Väkivaltaisessa kodissa eläminen voi myös johtaa lapsen sosiaalisiin vaikeuksiin, eristäytymiseen ja yksinäisyyteen. Väkivaltaa todistaneella lapsella voi koulussa olla oppimisvaikeuksia ja hän saattaa olla kiusaaja tai kiusattu, Söderholm sanoo.

Väkivallan näkemisen ja kuulemisen aiheuttamat vaikutukset riippuvat muun muassa siitä, miten kauan kotona on ollut väkivaltaa ja onko sen uhkaa kohdistunut myös lapseen itseensä. Lapsuudenkodin väkivalta voi vaikuttaa myös siihen, miten lapsi suhtautuu fyysisen väkivaltaan ongelmien ratkaisukeinona.

– Väkivalta saattaa siirtyä sosiaalisena perimänä, kun toleranssi sitä kohtaan on kasvanut omien lapsuuden kokemusten myötä, huomauttaa Söderholm.

– Tutkimusten mukaan vauvakin reagoi vanhempien väliseen väkivaltaan vaikka hänellä ei ole vielä mahdollisuutta ilmaista itseään kielellä ja purkaa pahaa oloaan, Söderholm sanoo.

Ahdistus voi ilmetä itkuisuutena, levottomuutena tai syömis- ja nukkumisvaikeuksina.

Väkivallan kokemuksista on kuitenkin mahdollista toipua, jos lapsi ja hänen perheensä saavat apua. Ennen kaikkea tarvitaan lasten parissa työskenteleviä aikuisia, jotka antavat lapsille mahdollisuuden kertoa peloistaan ja huolistaan ja jotka tarvittaessa puuttuvat tilanteeseen. Söderholm korostaa, että ulkopuolisen velvollisuus on aina puuttua.

– Neuvoloissa, lastentarhoissa, kouluissa, terveyskeskuksissa ja lastensairaaloissa väkivallasta pitää kysyä myös silloin, kun sitä ei edes epäillä. Ongelma on Suomessa edelleen niin yleinen, että siihen täytyy puuttua tehokkaammalla moniammatillisella yhteistyöllä, sanoo Söderholm.