Pienten vaurioiden hoidossa suun ulkopuolella valmistettavat paikat eivät kuulu palveluvalikoimaan.

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko hyväksyi joulukuussa suosituksen, jonka mukaan laajojen, vähintään kolme hammaspintaa käsittävien vaurioiden hoidossa suun ulkopuolella valmistettavat hammaspaikat ja -kruunut kuuluvat terveydenhuollon palveluvalikoimaan yhdenvertaisena vaihtoehtona yhdistelmämuovista valmistettavien paikkojen ja kruunujen kanssa.

Sen sijaan pienten, 1–2 hammaspintaa käsittävien vaurioiden hoidossa suun ulkopuolella valmistettavat paikat eivät kuulu palveluvalikoimaan.

Suositus koskee vähintään 18-vuotiaiden potilaiden pysyvien hampaiden vaurioiden korjaamista suun ulkopuolella valmistetuilla paikoilla ja kruunuilla.

Epäsuorassa tekniikassa puhdistuksen jälkeen hampaan vauriokohta jäljennetään jäljennösaineella tai digitaalisesti. Jäljennöksen perusteella valmistetaan suun ulkopuolella vastaanotolla tai hammaslaboratoriossa paikka tai kruunu, joka sementoidaan kiinni hampaaseen. Vertailuhoitona suosituksessa on suoran tekniikan korjaus, joka tehdään useimmiten yhdistelmämuovilla suoraan hampaaseen.

Suosituksella pyritään lisäämään suun ulkopuolella valmistettavien paikkojen ja kruunujen käyttöä tilanteissa, joissa sille on hammaslääketieteelliset perusteet.

Suosituksen mukaan suun ulkopuolella valmistettavat hammaspaikat ja -kruunut kuuluvat palveluvalikoimaan laajojen, vähintään kolme hammaspintaa käsittävien vaurioiden korjauksessa yhdenvertaisena menetelmänä yhdistelmämuovista suoralla tekniikalla tehtävien paikkojen ja kruunujen kanssa.

2,4 miljoonaa hampaan paikkausta

Hampaan vaurioitumisen yleisin syy on kariessairaus. Muita syitä ovat hampaan tai paikan lohkeaminen, paikan irtoaminen tai hampaiden kuluminen.

Aikuisväestölle tehtävästä paikkaushoidosta suurin osa on aiemmin paikattujen paikkojen uusimista ja korjaamista ja siihen käytetään paljon resursseja.

Vuonna 2019 Suomen julkisessa ja yksityisessä suun terveydenhuollossa tehtiin yli 2,4 miljoonaa hampaan paikkausta. Niistä vain hyvin pieni osa tehtiin epäsuoralla menetelmällä. Laajoja, vähintään kolme hammaspintaa käsittäviä paikkoja tehtiin 205 000 kappaletta.

Suosituksessa korostetaan, että kun tehdään päätöstä yksittäisen hampaan hoidosta, tulee aina huomioida hampaan vaurion laajuus, yksittäisen hampaan merkitys koko purennalle sekä potilaaseen liittyvät ennustetta heikentävät riskitekijät, kuten kariessairauden riski.

”Valittavasta menetelmästä riippumatta ainoastaan puuttumalla sairauden mahdollisiin riskitekijöihin voidaan sitä hallita menestyksellisesti ja välttyä toistuvilta paikkauksilta”, Palko tiedottaa.

Jos sairauden riskitekijät ovat hallinnassa ja vaurio on laaja, suun ulkopuolella valmistettu paikka tai kruunu voi laajoissa, vähintään kolmen pinnan paikoissa ja kruunuissa olla hammaslääketieteellisesti yhdenvertainen vaihtoehto suoran tekniikan yhdistelmämuovipaikan rinnalla.

”Onnistunut potilasvalinta on edellytys sille, että suun ulkopuolella valmistettavilla paikoilla ja kruunuilla voidaan saavuttaa suoraan hampaaseen tehtäviä paikkoja ja kruunuja pitempi kestoaika. Viime kädessä hoitopäätös tehdään yhteisymmärryksessä potilaan kanssa”, tiedotteessa sanotaan.

Kustannuksia säästynee

Suun ulkopuolella valmistettavasta paikasta tai kruunusta potilaalle aiheutuvat välittömät kustannukset ovat suuremmat kuin suoran tekniikan muovipaikan. Monesti se johtaa suoran tekniikan valitsemiseen. Kustannusero johtuu Palkon mukaan lainsäädännöstä: Sen nojalla hammastekniset kustannukset jäävät sekä julkisessa että yksityisessä suun terveydenhuollossa potilaan itsensä maksettaviksi.

Palkon suositus ei tätä muuta.

”Pitkällä aikavälillä kustannuksia kuitenkin säästyy, mikäli potilasvalinta on onnistunut ja paikka tai kruunu kestää pitempään kuin yhdistelmämuovipaikka olisi kestänyt.”

Suosituksen mukaan pienissä vaurioissa suoralla tekniikalla valmistettavat yhdistelmämuovipaikat ovat hammaslääketieteellisesti perusteltu hoitomenetelmä, eikä kalliimmilla epäsuoran tekniikan paikoilla ole saavutettavissa kestävämpää hoitotulosta. Siksi ne eivät kuulu terveydenhuollon palveluvalikoimaan.

Suosituksesta julkiselle taloudelle aiheutuvien lisäkustannusten suuruudesta on Palkon mukaan vaikea esittää tarkkaa arvioita.

Saamiensa tietojen perusteella Palko arvioi, että nettokustannusvaikutus voisi olla 5– 10 miljoonaa euroa. Summa sisältää sekä sairausvakuutuskorvausten lisääntymisen, että julkisen terveydenhuollon lisäkustannukset.