Päihdetyöhön halutaan tuoda uusia menetelmiä, joilla huumeiden käyttöön voitaisiin puuttua jo varhaisessa vaiheessa.

A-klinikkasäätiön Muunto-hanke pyrkii edistämään ainetunnistusta Suomessa. Hankkeen projektikoordinaattori Miina Kajoksen mukaan ainetunnistus mahdollistaisi käyttöä harkitsevien tai vasta kokeiluvaiheessa olevien kohtaamisen.

– Alkuvaiheen käyttäjille, kokeilijoille ja satunnaiskäyttäjille ei ole tällä hetkellä tarjolla oikeastaan mitään päihdetyötä. Meillä on tarpeen löytää menetelmiä, joilla ihmisiä kohdattaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat ovat kehittyneet vakavimmiksi.

Kajoksen mukaan ainetunnistusmenetelmät toisivat haittojen vähentämisen näkökulmaa lähemmäksi ehkäisevää päihdetyötä.

– Nykyään haittoja vähennetään usein vasta, kun suonensisäistä käyttöä on saattanut jatkua jo vuosia.

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee ensi viikolla valtuustoaloitetta, jossa ehdotetaan ainetunnistuspalvelun aloittamista Helsingissä. Lautakunnan lääkärijäsen Kati Juva (vihr.) painottaa myös, että kyse on haittojen vähentämiseen tähtäävästä toiminnasta.

– Pimeiltä markkinoilta huumeita ostavat ihmiset eivät voi tietää ostamansa aineen vahvuutta tai sitä, onko siinä epäpuhtauksia. Jos on viimeiset kaksi kuukautta käyttänyt miedompaa ainetta ja sitten saa erän stydimpää tavaraa, siinä on yliannostuskuoleman riski olemassa.

Juvan mukaan ainetunnistus on yksi keino yliannostusmyrkytysten ja -kuolemien ehkäisemiseksi. Ensihoitoa ja ensiapua ajatellen tieto siitä, minkä tyyppisiä huumausaineita Suomessa liikkuu, voisi hyödyttää akuuttitilanteiden hoitoa.

– Tieto kulkee nytkin, kun yliannostustapauksia on ollut muutamia. Olisi hyvä, että tieto ehtisi levitä muuta kautta kuin vakavien myrkytysten myötä.

Ainetunnistus tarkoittaa palvelua, jossa henkilö voi tuoda pienen määrän hankkimaansa huumetta analysoitavaksi.

Tuloksen valmistuttua se kerrotaan näytteen tuojalle, mutta samalla hänen kanssaan voidaan keskustella ja jakaa tietoa aineesta ja sen käyttöön liittyvistä riskeistä sekä ottaa puheeksi muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve. Näytettä ei luovuteta takaisin näytteen tuojalle.

Miina Kajos kertoo, että ainetunnistus on käytössä jo useissa muissa Euroopan maissa.

– Meiltä kysytään usein, että viestimmekö ainetunnistusta edistämällä siitä, että huumausaineet ovat jotenkin turvallisia käyttää. Siitä ei missään tapauksessa ole kyse. Muiden maiden esimerkit antavat ymmärtää, että hyvin tehtyyn päihdetyöhön yhdistettynä ainetunnistus voisi estää vaarallisimpien aineiden käyttöä sekä muuttaa käyttötapoja riskitietoisempaan suuntaan.

Kati Juva uumoilee, että vielä Helsinki ei näytä vihreää valoa ainetunnistuspalvelulle.

Poliisi on antanut valtuustoaloitteeseen oman lausuntonsa ja katsoo, että ainetunnistuspalvelu on ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa. Sosiaali- ja terveyslautakunnalle annetussa lausuntoehdotuksessa todetaan, ettei Helsinki voisi nykyisen lainsäädännön puitteissa itsenäisesti aloittaa huumeiden tunnistusta osana päihdetyötä, mutta asiaan liittyviä kysymyksiä käsitellään syksyllä niin ikään vireillä olevan käyttöhuoneselvityksen yhteydessä.

– Lähdemmekö siitä, että päihde- ja riippuvuusongelmia yritetään hoitaa rangaistukset edellä vai haittojen vähentämisen kannalta, Juva kysäisee.

Miina Kajoksen mukaan ainetunnistuksen käyttöönottamista Suomessa helpottaisi, jos huumausainelakia täydennettäisiin.

– Lain yhdeksi tarkoitukseksi pitäisi lisätä haittojen vähentäminen, hän sanoo.

Nykylain valossa päihdetyöntekijän on haastavaa käsitellä huumausaineita ainetunnistuksen edellyttämällä tavalla.

– Vaikka kyse on käyttöannosta pienemmistä ainemääristä, ja näyte osittain tuhoutuu ja lopulta hävitetään analyysin myötä, ainetunnistuspalvelu voidaan tulkita hallussapidoksi. Meidän pitää selvittää, millä keinoin huolehtia siitä, että päihdetyöntekijät eivät laittomasti pitäisi aineita hallussaan. Nykyäänkin työntekijöiden haltuun päätyy aineita, jolloin laki velvoittaa ilmoittamaan niistä poliisille, joka hakee ne takavarikkoon.