Moni lääkäri joutuu käyttämään aikaansa potilaisiin, jotka eivät sitoudu kunnolla hoitoonsa.

Hyksin BioMag-laboratoriossa tutkijana työskentelevällä ja Husissa neurologiaan erikoistuvalla Anastasia Shulgalla ei ole tätä ongelmaa. Hänen potilaansa ovat erittäin motivoituneita hoitoon, vaikka se vaatii paljon aikaa ja suurta sitkeyttä.

Shulga tutkii menetelmää, jolla parannetaan halvaantuneiden liikuntakykyä. Tai oikeastaan ei ole kyse täysin halvaantuneista potilaista vaan sellaisista, joilla on vielä heikkoja omia hermoyhteyksiä jäljellä.

Menetelmän idea on aktivoida samanaikaisesti halvaantuneen tai osittain halvaantuneen raajan ylempiä ja alempia liikehermosoluja. Ylemmät liikehermosolut aktivoidaan transkraniaalisella magneettistimulaatiolla ja alemmat perifeerisen sähköstimulaation avulla.

Transkraniaalisessa magneettistimulaatiossa aktivoidaan aivokuorta ja sen liikehermosoluja. Raajahermojen sähköstimulaatiossa aktivoidaan hermorunkoja ihon läpi.

– Kun liikehermosoluja aktivoidaan riittävän monta kertaa, yhteys hermosolujen välillä vahvistuu, Shulga sanoo.

Riittävän monta kertaa tarkoittaa, että potilas käy viikkoja kolmesti viikossa stimuloitavana tunnin tai kaksi.

Viime vuonna julkaistussa ensimmäisessä potilastyössä alaraajahalvaantunut nainen pystyi stimulaation myötä liikuttamaan nilkkojaan ja neliraajahalvaantunut mies tarttumaan kädellään esineisiin.

Palautunut liikuntakyky oli tallella ainakin vielä kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä.

Miksi stimulaatiohoito tehoaa, sitä ei vielä tiedetä.

Transkraniaalisen magneettistimulaation ja perifeeristä sähköstimulaation yhdistelmää on käytetty ennenkin, esimerkiksi tutkittaessa hermoston muovautuvuutta terveillä ihmisillä.

Sitä on kokeiltu yksittäisiä kertoja myös selkäydinvammapotilailla, mutta ilman kliinisesti merkittävää lopputulosta.

BioMagin tulokset olivat hyvät. Mitä siinä tehtiin toisin?

– Kukaan muu ei ole antanut kaksoisstimulaatiota selkäydinvammapotilaille monta kertaa viikossa pitkän aikaa, Shulga sanoo.

Ryhmä käytti myös erilaisia parametreja kuin muut.

– Olemme tosiaan ensimmäinen ryhmä, joka on saanut sellaisia tuloksia, että niitä voitaisiin periaatteessa jo soveltaa kliiniseen työhön. Toki tulos täytyy varmistaa suuremmassa potilasaineistossa.

Shulgan ryhmällä onkin käynnissä liuta menetelmään liittyviä tutkimuksia.

Julkaisua odottaa viidellä neliraajahalvauspotilaalla tehty kaksoissokkoutettu ja lumekontrolloitu tutkimus, joka vertasi pelkän sähköstimulaation tehoa sen ja transkraniaalisen magneettistimulaation yhdistelmään.

Potilaan toiseen raajaan annettiin yhdistelmähoitoa ja toiseen vain sähköstimulaatiota.

– Osoitimme, että yhdistelmästimulaatio on tehokkaampi.

Tutkimukset on tehty potilailla, joiden selkäydin on vammautunut onnettomuuksissa. Shulgan on nyt tarkoitus testata yhdistelmämenetelmää myös neurologisista syistä vammautuneilla, kuten selkäytimen infektion tai selkäytimen infarktin sairastaneilla.

– Ensimmäinen potilas on jo rekrytoitu tähän tutkimukseen.

Samanaikaisesti Shulgalla on meneillään kahden selkäydinpotilaan kanssa kokeilu, jossa hoidon määräaikaa ei ole etukäteen päätetty, kuten muissa tutkimuksissa. Ajatuksena on katsoa, kuinka hyvään tulokseen stimulaatiolla voi päästä.

– He käyvät hoidossa niin kauan kuin paraneminen etenee.

BioMag-laboratoriossa on myös aivojen sähköisen toiminnan tuottamia magneettikenttiä mittaavan magnetoenkefalografian (MEG, aivomagneettikäyrä) osaamista.

– Huippuosaamista, Shulga sanoo.

Hänen ryhmänsä käyttää sitä hyväkseen kartoittaakseen, miten selkäydinvamma ja yhdistelmästimulaatio vaikuttavat aivokuoritasolla.

– Keskushermosto on yhtenäinen elin. Hoidon suunnittelun ja sen vaikutuksen seuraamisen kannalta voi olla merkitystä tietää, miten selkäytimen tapahtumat heijastuvat aivoihin, Shulga sanoo.

Shulgan ryhmä tutkii yhdistelmämenetelmää myös terveillä koehenkilöillä mallintaakseen hoidon vaikutusta potilaisiin.

Paraikaa BioMag-laboratorio neuvottelee yhteistyöstä kahden eurooppalaisen selkäydinvammakeskuksen kanssa.

– Tarvitsemme lisää potilaita. Selkäydinvammat ovat tyypiltään niin erilaisia, että Suomesta on ollut vaikeaa löytää tutkimussarjoihin suurta määrää hyvin samanlaisia potilaita.

Selkäydinvammapotilaiden tämän hetken hoitokäytäntönä on fysioterapia ja oireiden mukainen lääkitys.

Pinnan alla kuplii kuitenkin uutta.

Yhdistelmästimulaation lisäksi kentällä on kehitteillä uusia hoitotapoja, muun muassa lääkkeitä ja kantasoluhoitoja.

Aivojen ja tietokoneen rajapinta tulee olemaan tulevaisuuden tärkeä hoitomuoto.

Aktiivisen tutkimuksen kohteena halvaantuneiden liikuntakyvyn palauttamisessa on myös aivojen ja tietokoneiden yhteispeli.

– Luulen, että aivojen ja tietokoneen rajapinta tulee olemaan tulevaisuuden tärkeä hoitomuoto sellaisille potilaille, joilla ei ole edes heikkoja omia hermoyhteyksiä jäljellä.

Shulgan tutkima yhdistelmästimulaatio nykymuodossaan ei voi heitä auttaa.