"Meilläkin on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä joitakin pieniä kuntia, joissa ei ole ollenkaan kotisairaalaa", kertoo ylilääkäri Outi Hirvonen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Se tarkoittaa, että niissä kunnissa elävät potilaat eivät ole saaneet eritystason palliatiivista hoitoa kunnassaan, toisin kuin esimerkiksi turkulaiset.

"Jos ollaan ihan rehellisiä, niin tällä hetkellä palliatiivinen hoito ei ole tasa-arvoista."

Monien terveyskeskussairaaloiden vuodeosastoilla taas ei usein ole lääkäriä iltapäivystysaikaan tai viikonloppuna.

"Tuohan se omat haasteensa potilaiden hoitoon", Hirvonen sanoo.

Ongelmia läpi valtakunnan

Kysymys ei ole vain Varsinais-Suomesta. Palliatiivisessa hoidossa ongelmia on valtakunnallisesti paljon: Jos tarvitsee erityistason palliatiivista hoitoa, on suuressa kaupungissa paremmat mahdollisuudet saada sitä.

STM:n vuonna 2019 julkaistu raportti kertoo samaa: palvelut eivät ole Suomessa tasa-arvoisesti saatavilla. Erityistason palliatiivisessa hoidossa päivystysaikainen tuki on puutteellista. Konsultaatiotoimintaa ei ole riittävästi. Erityistason palliatiivisia osastoja, saattohoito-osastoja ja saattohoitokoteja on lähinnä vain suurissa kaupungeissa.

Palliatiivisen hoidon erityistason kotisaattohoitoa ei saa kaikkialla. Paras tilanne on Hyks-erityisvastuualueella, jossa hoidon kattavuus on 91 prosenttia. Huonoin kattavuus on Itä-Suomessa Kysin erva-alueella: 12 prosenttia. Tällä tarkoitetaan sitä, miten hyvin erityistason palliatiivinen hoito tavoittaa alueella olevan väestön, myös syrjäseuduilla.

Koska tiedot perustuvat kolmen vuoden takaiseen selvitykseen, on osaa asioista jo kehitetty, kertoo THL:n tutkija Pirita Forsius. Tämän tuoreempia tietoja asiasta ei kuitenkaan ole julkaistu. THL:n johtava asiantuntija, iäkkäiden palvelujärjestelmää tutkiva Teija Hammar kertoo, että alueellista vaihtelua on Suomessa yhä paljon.

Euroopan palliatiivisen hoidon yhdistys suosittaa erityistason palliatiivisen hoidon saatavuudeksi kahta yksikköä 100 000 asukasta kohden: joko kotisairaalaa, sairaalan tiimiä tai osastoa. Vuonna 2019 määrä oli Suomessa 0,7. Euroopan maiden keskiarvo oli samana aikana 0,8. Suomea huonompi tilanne oli vertailussa lähinnä Itä-Euroopan maissa. Pohjoismaista Suomi oli viimeinen.

Hammar sanoo, että palliatiiviseen hoitoon tulee luoda sairaanhoitopiirikohtaisia palveluketjuja, jotka kulkevat eritystasoilta peruspalveluihin, myös hoivapalveluihin. Palliatiivisen kotisairaalatoiminnan kehittäminen on yksi akuuteimmista asioista, joilla palveluiden saatavuusongelmia voisi hänen mukaansa ratkaista. Hoidon jalkautuminen asiakkaan luokse on usein järkevää. Se tukee myös kansallisia tavoitteita.

"Eikä niin, että ihmistä kuormitetaan lähettämällä tarpeettomasti sairaalan päivystyspoliklinikalle."

Etävastaanotosta hyötyy potilaan lisäksi ammattilainenkin

Nyt ongelmia on alettu taklata uusilla hankkeilla. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi valtionavustusta hankkeille, jotka toteuttavat Palliatiivisen hoidon palvelujen tuottaminen ja laadun parantaminen -ohjelmaa. Kehittämishankkeita vetävät erva-alueet. Kaksi osahankkeista on valtakunnallisia, niitä koordinoi Hus.

Tyksin erva-alueella eli Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiireissä sekä Pohjanmaan hyvinvointiyhtymässä hanketta johtava Outi Hirvonen kertoo, että alueella on jo alettu kehittää kotisairaalatoimintaa. Alueelle on hankerahalla palkattu lääkäri, jolla on erityisosaamista palliatiivisesta hoidosta. Haussa on myös kaksi kokenutta sairaanhoitajaa.

Kolmikon on määrä jalkautua tiiminä kuntiin. Siten erityistason hoitoa voidaan jakaa laajalle. Kotipesä on Turussa, mutta tiimi ajaa potilaan kotikuntaan ja menee esimerkiksi kotikäynnille yhdessä paikallisen lääkärin ja kotisairaalan hoitajan kanssa. He neuvottelevat yhdessä hoidosta ja tekevät hoitosuunnitelman. Tiimi jakaa palliatiivisen saattohoidon osaamista paikallisille ammattilaisille. Myös Poriin on tarkoitus nimittää samankaltaisesti toimiva konsulttipari. Kun potilas on kertaalleen tavattu, tiimit voivat antaa jatkossa apua etänä.

Hoitoa laajalle. Tyksin erva-alueella hankkeesta vastaa Outi Hirvonen. Kuva: Vesa-Matti Väärä. Vesa-Matti Väärä

Tyksin palliatiivisessa keskuksessa työskentelevä Hirvonen näkee etävastaanotoissa muutoinkin potentiaalia. Etävastaanotolla potilasta kotona hoitavat ammattilaiset saavat oppia. Potilaalle apu tulee sinne, missä hän jo on.

"Välillä meille tulee lähete niin huonokuntoisesta potilaasta, että tuntuu epäinhimilliseltä, että huonokuntoisen potilaan täytyy tulla tänne meille vastaanotolle. Olemme poikkeustilanteissa itse lähteneetkin kotikäynnille, mutta se ei aina sairaalatoiminnassa onnistu."

Ennakointi on tärkeää elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelmassa

THL:n Hammarin mukaan osaamisen kehittäminen on tärkeää, jotta palvelujärjestelmän eri puolilla osataan hoitaa elämän loppuvaiheessa olevia ihmisiä. Lisäksi pitäisi osata havaita, milloin on tarve erityistason palliatiiviselle hoidolle ja koska kannattaisi konsultoida jotakuta ja saada apua. Osaamista tulisi kehittää myös perusopinnoissa ja täydennyskoulutuksella. Esimerkiksi THL tarjoaa sivuillaan ilmaisen Saattohoitopassi -verkkokoulutuksen, jonka avulla osaamista voidaan viedä myös omaan organisaatioon.

Kun tietoisuus palliatiivisesta hoidosta lisääntyy ja sitä osataan tarjota, pääsevät potilaat sen piiriin paremmin, sanoo tutkija Forsius. Hammar painottaa myös elämän loppuvaiheen ennakoivan hoitosuunnitelman teon tärkeyttä: kun ennakoidaan ajoissa, tietävät kaikki, kuinka toimia ja milloin pyytää apua.

Tutkijat uskovat, että nyt alkaneet hankkeet tulevat olemaan vaikuttavia. Hammarin mukaan esimerkiksi nyt kehitettävien etävastaanottojen avulla voidaan osin taklata myös hoidon kattavuuden ongelmia, kun erityistason palliatiivinen hoito voidaan tuoda lähelle potilasta etäisyyksienkin päähän. Forsius kiittää sitä, että erva-alueet tekevät hankkeessa yhteistyötä.

"Hyviksi havaittuja käytäntöjä pystytään näin jakamaan muillekin alueille", hän sanoo.

Tavoitteena, että mahdollisimman moni kuoleva lapsi tai nuori saisi hoitoa kotiinsa

Varsinais-Suomessa myös lasten ja nuorten saattohoitoa kehitetään hankkeen tuoman rahoituksen turvin. Tavoitteena on, että osa-hankkeen päättyessä mahdollisimman moni kuoleva lapsi tai nuori saisi hoitoa kotiinsa ja voisi olla perheensä kanssa kotona loppuun asti.

Kaikkia ongelmia hanke ei välttämättä ratkaise, mutta Hirvonen toivoo, että sen jälkeen hoito olisi tasavertaisempaa kuin nyt.

Entä miten terveyskeskussairaaloiden lääkärittömyyden tiettyinä aikoina voisi ratkaista? Esimerkiksi Helsingissä perustetaan hankkeen myötä palliatiivisten lääkärien rinki, joille voi soittaa konsultointipuheluja myös iltaisin ja viikonloppuisin. Sama voisi toimia Tyksinkin erva-alueella, Hirvonen sanoo.

Lue myös: