Jussi Helttunen

Sote-uudistus on suuri muutos, ja muutos väistämättä panee myös niin kutsutut valtasuhteet uusiksi.

Kaikkia suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa taitaa hieman jännittää, keiden käsiin esimerkiksi tulevien maakuntien päättävät elimet päätyvät.

Niissä on mahtava valta jatkossa, paljon suurempi kuin nyt.

Tätä taustaa vasten tarkastelen päivän pientä uutista, joka tuli tiedotteena Uudenmaan Liitosta. Viisi maakuntaa, joissa sijaitsee yliopistollinen keskussairaala, tiivistävät yhteistyötään.

Aikomus on ollut tiedossa jo pitkään, mutta nyt nämä astuivat askeleen konkretiaan.

R5-yhteistyöksi itseään kutsuvat Uuudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan, Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnat pitivät juuri ensimmäisen tapaamisensa.

Jatkossa maakuntahallitusten puheenjohtajat ja maakuntajohtajat aikovat tavata säännöllisesti kuukausittain, seuraavaksi Turussa.

Tapaamisten tavoitteena on "käydä keskustelua siitä, miten yhteisiä etuja voidaan edistää maakunta- ja sote-uudistuksessa".

Jos tälle porukalle löytyy yhteinen sävel, niin tässä on synnytteillä tukeva vallan lähde tulevaisuuden Suomeen.

He tietävät sen itsekin.

– Yliopistomaakunnilla on leveät hartiat, kun kyse on maakuntien kasvavasta roolista, sanoo Uudenmaan maakuntahallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä tiedotteessa.

Yliopistollisten keskussairaaloiden lisäksi näiden viiden maakunnan alueella on valtaosa maamme korkeakoulutuksesta sekä tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta.

R5-foorumi ei myöskään aio rajautua sote-kysymyksiin, vaan "elinvoima-asiat ovat laajemminkin pöydällä".

Jos olisin jonkun muun kuin R5-maakunnan johtaja tai ministeriön sote-uudistuksen puuhanainen, minua mietityttäisi, mitä näin kovaääninen lobbaripumppu tekee muun Suomen mahdollisuudelle saada äänensä ja tarpeensa kuuluviin jatkossa.