Onnistuneella ammatillisella koulutuksella voi olla mahdollista vähentää masennusoireita, kohentaa psyykkistä elämänlaatua ja siten edistää työssä pysymistä sekä työllistymistä, Kelan tutkijat kertovat blogikirjoituksessaan.

Ammatillinen kuntoutus on Kelan palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa kuntoutujaa työllistymään, pysymään työelämässä tai palaamaan sinne sairaudesta tai vammasta huolimatta. Kuntoutustarpeen taustalla voivat olla esimerkiksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt.

Kela arvioi säännönmukaisesti kuntoutuksen hyötyjä ja tarkastelee sen aikana tapahtunutta muutosta masennusoireilussa ja psyykkisessä elämänlaadussa. Esimerkiksi vuonna 2017 kuntoutuksensa päättäneillä asiakkailla kohtalaisten ja vakavien masennusoireiden osuus pieneni kuntoutuksen myötä.

Kuntoutuksen alussa oireettomien kuntoutujien osuus oli 40 prosenttia ja kuntoutuksen lopussa 52 prosenttia. Miehistä 55 prosenttia ei kokenut kuntoutuksen alussa masennusoireilua, kun vastaavasti naisista oireettomia oli 23 prosenttia.

Miesten jakauma ei juurikaan eronnut kuntoutuksen alku- ja lopputilanteessa. Naisilla tilanne oli kuntoutuksen lopussa kuitenkin parempi kuin alussa. Naisista oireettomia oli kuntoutuksen jälkeen 44 prosenttia.

Myös kuntoutujien psyykkinen elämänlaatu koheni kuntoutuksen aikana.

Kuntoutuksen alussa miehet arvioivat psyykkisen elämänlaatunsa naisia paremmaksi. Ikäluokittain tarkasteltuna korkein psyykkisen elämänlaadun pistekeskiarvo kuntoutuksen alussa oli 16–24-vuotiailla miehillä ja matalin 25–34-vuotiailla naisilla.

Psyykkisen elämänlaadun kohentumista tapahtui sekä miehillä että naisilla. Ikäluokittain tarkasteltuna psyykkinen elämänlaatu parani tilastollisesti merkitsevästi sekä miehillä että naisilla 35–44-vuotiaiden ikäluokassa. Naisilla elämänlaatu parani tilastollisesti merkitsevästi myös 16–24- ja 45–54-vuotiaiden ikäluokissa.

Kelan tutkijoiden mukaan kohentunut psyykkinen elämänlaatu näyttäisi olevan yhteydessä positiiviseen kehitykseen työtilanteessa.

Kuntoutujat, joiden psyykkinen elämänlaatu parani kuntoutuksen aikana, olivat kuntoutuksen päättymisvuonna todennäköisemmin töissä tai opiskelemassa kuin kuntoutujat, joiden psyykkinen elämänlaatu ei kohentunut.

Kuntoutujista, joiden psyykkinen elämänlaatu koheni, 30 prosenttia siirtyi kuntoutuksen päättymisvuonna töihin tai opiskelemaan. Sen sijaan 8 prosenttia siirtyi pois työstä tai opiskelusta.

Työssä tai opiskelemassa olevien osuus kasvoi tässä ryhmässä yli 20 prosenttiyksikköä. Kuntoutujilla, joiden psyykkisessä elämänlaadussa ei tapahtunut muutosta tai joiden psyykkinen elämänlaatu heikkeni, työssä tai opiskelemassa olevien osuus kasvoi noin 10 prosenttiyksikköä.

Tutkijoiden mukaan tulosten perusteella ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä suoria johtopäätöksiä esimerkiksi syy-seuraussuhteesta. Ei siis ole yksiselitteistä, että nimenomaan kohentunut psyykkinen elämänlaatu auttaa kuntoutujaa työllistymään – yhtä hyvin parempi työtilanne on saattanut edistää psyykkistä elämänlaatua.

On myös mahdollista, että jokin muu tekijä on mahdollisesti vaikuttanut positiivisesti sekä elämänlaatuun että työllisyystilanteeseen.

Tutkijat kirjoittavat, että tulosten tulkinnan rajoitukset liittyvät muun muassa aineiston kattavuuteen ja valikoitumiseen. Aineisto sisältää alle puolet kaikista tarkastelussa mukana olevan kuntoutuspalvelun päättäneistä kuntoutujista, eivätkä tutkijat siten voi sulkea pois mahdollisuutta, että tietyntyyppisten kuntoutujien edustus lopullisessa aineistossa on heidän todellista osuuttaan suurempi.

Masennus on yhä useammin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle.

Mielenterveyssyistä johtuvien sairauspäivärahakausien mää on kasvanut, ja erityisesti 16–34-vuotiaiden mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ovat yleistyneet.

Viime vuonna Kelan ammatillisen kuntoutuksen saajista 59 prosenttia sai kuntoutusta mielenterveysdiagnoosin perusteella. Mielialahäiriöiden osuus oli 20 ja ahdistuneisuushäiriöiden 10 prosenttia.