Tehohoidossa tulee väistämättä eteen toivottomia tilanteita. Potilaan tila saattaa yllättäen muuttua hoidon aikana tai hänen selviytymismahdollisuutensa on alun perin arvioitu liian toiveikkaaksi.

– Tehohoidon määritelmään sisältyy tilapäinen hengenvaara, joten hoidon indikaatio päättyy sillä hetkellä, kun tilanne muuttuu pysyväksi emmekä enää pysty vaikuttamaan sairauden parantumiseen, Tyksin teho-osaston vastuualuejohtaja Mika Valtonen sanoo.

Valtonen kertoo käyvänsä usein keskusteluja omaisten kanssa tällaisissa toivottomissa tilanteissa.

– Omaiset ovat tiedostaneet, että itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan aina, mutta käsittävät sen niin, että potilas voi vaatia mitä haluaa. Todellisuudessa se tarkoittaa hoitotahtoa ja mahdollisuutta kieltäytyä hoidosta.

Lääketieteellisestä hoidosta päättää aina lääkäri, mikä on myös potilaan ja omaisten suojelemisesta. He eivät joudu tekemään vaikeita lääketieteellisiä ratkaisuja. Lääkärin on kuitenkin tällaisissa tilanteissa pyrittävä yhteisymmärrykseen potilaan ja omaisten kanssa.

– Omaisilla voi joskus olla epärealistinen toive siitä, että tapahtuisi ihme. He ovat voineet nähdä televisiosta, miten tällainen potilas on toipunut. Tällöin usein kerron heille, että tehohoito tällaisessa tilanteessa vain pitkittää potilaan kärsimystä ja totean, että eivät he kai sitä halua, Valtonen sanoo.

Tällöin omaiset yleensä ymmärtävät tilanteen. Valtonen toteaa, että heille on tärkeää painottaa, että vaikka tehohoito lopetetaan, kuolemaa kohti kulkevan potilaan hoito jatkuu.

– Tehohoito on hyvin kajoavaa. Ihmisen elämän keinotekoinen pitkittäminen lisää ihmisen kärsimyksiä. Toivottomassa tilanteessa keskitytään kivun, ahdistuksen ja kärsimyksen helpottamiseen eli palliatiiviseen hoitoon. Perushoidosta, puhtaudesta ja ihmisarvoisesta kohtelusta silloinkin huolehditaan.