Etelä-Korean talviolympiakisoissa on sattunut yksi kylkiluumurtuma ja yksi rannemurtuma. Molemmat loukkaantumiset ovat tapahtuneet rinnelajeissa.

– Suomi ei ole toistaiseksi menettänyt mitaleja loukkaantumisten vuoksi, kertoo Pyeongchangissa parhaillaan työskentelevä olympiakomitean vastuulääkäri Maarit Valtonen.

Suomen 200 kilpailijan joukkueessa on ollut lisäksi viisi influenssatartuntatapausta ja muutamia ylähengitystieinfektioita. Influenssapotilaista neljä on saanut tartunnan Suomessa tai matkan aikana, ja yksi kisapaikalla. Pari ripulitapausta on myös ollut, mutta norovirusta niistä ei ole kumpikaan.

Ensimmäisissä talviolympialaisissaan mukana ollut Valtonen pitää loukkaantumisten ja sairastapausten määrää melko normaalina.

– Talvikisoissa on paljon lajeja, jossa tapaturmariski on suuri, joten murtumat ovat valitettavaa arkea.

Valtosen mukaan talviolympialaisiin kasaantuu myös kaikki hengitystieinfektioiden riskitekijät. Hengitystiet kuivuvat pakkasilman tiheässä ventilaatiossa, ja viruksia liikkuu tähän vuodenaikaan paljon. Myös tiivis eläminen kisakylässä luo haastavat olosuhteet terveydenhuollolle.

Yhteensä Suomen joukkueen mukana kahdessa kisakylässä on kahdeksan lääkäriä, joista korkeintaan kuusi on paikalla yhtä aikaa. Lääkäreistä neljä on ortopedejä, yksi kardiologi ja kolme liikuntalääketieteen erikoislääkäreitä. Naisten ja miesten jääkiekkojoukkueilla on molemmilla omat lääkärinsä kisapaikalla.

Suomen joukkue on varautunut infektioiden leviämisen riskiin huolella. Joukkue pyrittiin rokottamaan kattavasti ennen kisoja. Ohjeita käsihygieniaan ja hengitysteiden hoitoon on toistettu läpi kisojen ajan. Majoitustilojen pintoja puhdistetaan päivittäin Suomesta mukaan hankituilla desinfiointiaineilla. Lääkäreiden käytössä on PCR -diagnostiikkalaite, jolla pystytään diagnosoimaan nenänielunäytteestä influenssavirus, streptokokki A ja rs -virus.

– Joukkueen jäsenet ovat olleet tyytyväisiä siihen, että taudinaiheuttajat on pystytty havaitsemaan hyvin varhaisessa vaiheessa, aloittamaan sopiva lääkitys ja eristämään sairastuneet nopeasti muusta joukkueesta.

Lääkärin työaika olympialaisissa voi ylittää moninkertaisesti perustyöpäivän kotimaassa. Usein kisapaikalta pääsee vasta puolilta öin takaisin, minkä jälkeen on tehtävä vielä toimistotyöt.

– Pari viikkoa on tässä vedetty aamukahdeksasta kahteen yöllä. Ei tässä ole ehtinyt shoppailemaan, eikä muutenkaan viettämään vapaa-aikaa. Päivittäin yritän ehtiä tunniksi yksin juoksumatolle.

Lääkärit ovat joukkueen mukana kilpailupaikoilla. Doping-testeihin he menevät urheilijoiden kanssa kisan jälkeen. Doping-testit otetaan kaikilta mitalisteilta, ja satunnaisesti myös muilta.

Yhteistä aikaa lääkäreillä on keskenään vähän. Kahvipöytäkeskusteluja kuitenkin käydään joukkueen yhteisellä olohuoneella.

– Kilpailut ja niiden tulokset ovat aina puheenaiheina. Lisäksi keskustellaan niitä näitä, maailmanpolitiikasta arjen kuulumisiin. Kollegojen kanssa vaihdetaan ajatuksia myös urheilijoista ja muista joukkueen jäsenistä potilastapauksina, silloin kuin tilanne sitä vaatii.

Kolme vuotta olympiakomitean lääkärinä toiminut Valtonen on osallistunut aiemmin yksiin kesäolympialaisiin. Valtonen on koulutukseltaan liikuntalääketieteen erikoislääkäri, joka työskentelee kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä. Työssään hän muun muassa vastaa kahden liikuntalääketieteeseen erikoistuvan lääkärin koulutuksesta.

Valtonen on ollut mukana kehittämässä huippu-urheilun terveydenhuoltoa, josta näkyvin esimerkki on maastohiihtäjien terveyden seuranta valmennus- ja testausjärjestelmän osana. Hän on mukana edistämässä urheilijoiden vammoja ja sairauksia ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Fysioterapia halutaan osaksi päivittäistä valmennusta ja urheilijan arki sellaiseksi, että kokonaiskuormitus, palautuminen ja energiatasapaino on huomioitu jokapäiväisessä tekemisessä järjestelmällisesti.