Kotona tehtävät raskaustestit mittaavat virtsasta istukkahormonin pitoisuuksia. Perinteisen testin tekijä on voinut tarkistaa tuloksen paperiliuskalta: yksi viiva ilmoittaa negatiivisesta tuloksesta, kaksi viivaa positiivisesta.

Vuosien saatossa testit ovat kuitenkin kehittyneet digitaalisiksi tietokoneiksi, joiden tehot lähenevät IBM:n alkuperäisen PC-tietokoneen tehoja, The Verge kirjoittaa. Raskaustesti tosin eroaa PC:stä siinä, että sen päälle virtsataan ja se heitetään yhden käyttökerran jälkeen pois.

Digitaalisten raskaustestien sisältö aukeaa Twitterissä, jossa käyttäjät ovat purkaneet raskaustestit osiin ja analysoineet niiden toimintaa. Xtoff-niminen käyttäjä päätti purkaa Clearbluen digitaalisen testin elokuussa, ja foone-niminen käyttäjä julkaisi oman selvityksensä Walmartin versiosta syyskuussa.

Laitteiden sisältä löytyi perinteistä raskaustestiä vastaava yksinkertainen paperiliuska. Liuska toimii ikään kuin laitteen sydänlankana, joka kastuessaan aktivoi akun ja käynnistää laitteen.

Laite lukee paperiliuskalle muodostuneet viivat käyttäen kolmea lediä ja kahta valoanturia. Tulos esitetään käyttäjälle näytöllä tekstinä tai kuvina, perinteisten viivojen sijaan.

Siitä, kuinka hyödyllinen tällainen laite on, voidaan olla montaa mieltä. Xtoff kirjoittaa julkaisussaan, että jos joku on kiinnostunut kehittämään avoimen lähdekoodin kestoversion testistä, häneen voi olla yhteydessä.

Laitteiden purku paljastaa myös, että kumpikin raskaustesti sisältää suorittimen, ram-muistin, nappipariston ja pienen nestekidenäytön. Suorittimena toimii 8-bittinen Holtek-mikrokontrolleri, joko neljällä tai kahdeksalla megahertsillä riippuen akun kokoonpanosta. Mukana tulee 64 tavua ram-muistia.

– Joku saattaa ajatella, että 64 tavua ram-muistia tekee siitä hyvin rajallisen. Todellisuudessa se käyttää putkistettua arkkitehtuuria, jonka avulla se pystyy toimimaan yhdellä käskyllä ​​per sykli. Tämä antaa melko hyvän suorituskyvyn neljän megahertsin suorittimelle, asiaa tutkinut foone kertoo Twitter-julkaisussaan.

Foone arvelee, että laite on laskennassa luultavasti nopeampi kuin alkuperäisessä IBM-tietokoneessa käytetty suoritin. IBM:n PC:ssä oli suorittimena Intelin 8088 -mikroprosessori, 8-bittinen siru, joka toimi viiden megahertsin kellotaajuudella.