Muutama vuosi sitten Husin Naistenklinikalla työskennellessäni minua konsultoitiin raskaana olevasta rouvasta, jonka CRP-arvo oli koholla. CRP oli 120:n luokkaa.

Potilaan oireina olivat lämpöily ja vatsakipu, mutta hän oli hyväkuntoinen. Raskaus oli edennyt jo hieman yli 20. raskausviikolle.

Kirurgista tai obstetrista syytä vatsakivulle ei ollut löytynyt. Rouvan hemoglobiinitaso oli varsin hyvä, joskin trendi oli laskeva. Hemoglobiini oli alimmillaan noin 100:n luokkaa. Se sopi esimerkiksi infektioanemiaan.

Pyysin potilaasta hemolyysikokeita, jotka osoittautuivatkin positiivisiksi.

Potilas oli asunut aikaisemmin malariaendeemisellä alueella Afrikassa ja käynyt kotimaassaan edellisen kerran kolme kuukautta aikaisemmin. Vaikka vierailu malaria-alueella ei ollutkaan tapahtunut aivan hiljattain, ohjelmoin hänelle malariakokeen.

Osaston sairaanhoitaja soitti koetta tilatessaan minulle hämmentyneenä. Hän kysyi, olinko todella tarkoittanut otettavaksi malarianäytteen raskaana olevalta. Koe ei ollut mikään tyypillinen Naistenklinikan tutkimus.

Näyte otettiin päivystyksenä, ja parin tunnin kuluttua minulle ilmoitettiin laboratoriosta, että malarianäyte on positiivinen. Kyseessä oli falciparum-malaria.

Jatkohoitopaikka järjestyi Infektioklinikasta. Potilas toipui hyvin ja synnytti ajallaan terveen lapsen.

Malariaa minut sai epäilemään vuoden sisällä klinikassa ollut vastaavanlainen tapaus, jossa raskaana olevalla naisella todettiin hemolyyttinen anemia. Myös hänellä todettiin malaria, vaikka edellisestä käynnistä malaria-alueelle oli kulunut lähes puoli vuotta.

Tarinan opetus on se, että aikaisemmin malariaendeemisellä alueella asuneella raskaana olevalla kannattaa muistaa hemolyyttisen anemian taustalla malarian mahdollisuus. Tartunta voi olla taustalla, vaikka edellisestä käynnistä kotimaassa olisi kulunut jo useita kuukausia ja potilas olisi fyysisesti hyväkuntoinen.

Keräsimme lopulta raskauden aikana diagnosoimamme malariatapaukset ja kirjoitimme niistä yhteenvedon Travel Medicine -lehteen.

Osui oikeaan. Puolustusvoimien epidemiologiylilääkäri Tuula Hannila-Handelberg löysi aiemman kokemuksensa ansiosta epätavallisen selityksen anemialle.