Korona-aika on kärjistänyt lasten ja nuorten mielenterveysongelmia. Pohjoismaiden ensimmäinen nuorisolääketieteen dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri Silja Kosola lähettää siksi päättäjille viestin.

– Nyt ei ole aika leikata koulutuksesta, hän sanoo keskustellessaan Terveystalon Helsingin keskustan alueen vastaavan psykologin Tania Virintien kanssa Psykopodiaa-podcastissa.

– Nyt on aika varmistaa, että siellä kouluissa ja oppilaitoksissa on se erityinen tuki tarjolla, mitä yhä useampi nuori tässä kohtaa tarvitsee paikatakseen niitä vajeita, mitä tänä aikana on päässyt syntymään.

Kosolan haluaa päättäjien myös varmistavan, ettei siinäkään vaiheessa, kun koronatukia aletaan maksaa takaisin, leikattaisi mielenterveyspalveluista tai perustason palveluista.

Vain sillä tavoin voidaan varmistaa, ettei koronasta tule samanlaista kriisiä kuin 1990-luvun lama oli silloisten nuorten terveydelle, hän arvelee.

Lue myös:

Psykopodiaa on työterveyspsykologi Nina Lyytisen juontama podcast, jossa hän keskustelee vaihtuvien asiantuntijavieraiden kanssa ajankohtaisista psykologian ja työhyvinvoinnin ilmiöistä.

Kosola ja Virintie laativat ohjelmassa lista asioista, joista vanhemmat, huoltajat tai muut nuorten kanssa tekemisissä olevat voivat tunnistaa, jos nuori voi huonosti.

Lista kuuluu näin:

1. Nuori ilmoittaa, ettei aio mennä kouluun.

2. Nuoren kiinnostuksen kohteet muuttuvat dramaattisesti esimerkiksi niin, että kaikki harrastukset loppuvat. Kosola muistuttaa kuitenkin, että toisinaan voi olla vaikea erottaa, mikä on nuoruuteen kuuluvaa kokeilua esimerkiksi identiteetin suhteen ja mikä vakavasti otettavaa oireilua.

– Jos nuori värjää tukan mustaksi ja pukeutuu pelkkään mustaan, niin se ei suoraan tarkoita, että nuori on masentunut, vaan se voi olla vaan sitä, että kokeillaan sellaista tyyliä, Kosola sanoo.

3. Aikaisemmin toimivalta tuntunut keskusteluyhteys nuoren kanssa katkeaa.

4. Aikaisemmin luotettavalta tuntunut nuori muuttuu epäluotettavaksi, eikä esimerkiksi tule kotiin silloin, kun on sovittu, ja tällainen käytös toistuu.

5. Nuoren kaveripiiri muuttuu ihan kokonaan.

Meidän tulisi kohdistaa katse helppoihin mutta vakavamielisiin lapsiin.

Psykologi Virintie muistuttaa podcastissa, että pienten lasten kohdalla psyykkinen tila tulee arvioida käyttäytymisen ja olemuksen perusteella, koska pienillä lapsilla ei ole sanoja tunteidensa ilmaisuun.

– Heillä huonovointisuus heijastuu usein jollain tavalla päivittäisiin toimiin. Nukkuminen, syöminen, vuorovaikutus tai leikki voivat jollain tavalla kärsiä. Lapsi voi muuttua levottomaksi, aggressiiviseksi tai mennä apaattiseksi ja vetäytyä, Virintie sanoo.

Psyykkiset oireet voivat Virintien mukaan kääntyä myös sisäänpäin, jolloin niiden huomaaminen on vaikeampaa kuin jos lapsella tai nuorella olisi selviä käytöshäiriöitä. On kuitenkin muutamia merkkejä, joille vanhempien tai huoltajien tulisi herkistyä.

– Lasten päiviin tulisi aina mahtua iloa, keveyttä ja mielihyvää. Eli jos lapsi on hyvin alavireinen tai velvollisuuskeskeinen ja vetäytynyt, niin silloin on syytä nostaa tuntosarvet pystyyn.

Virintien mukaan toinen ja melko yllättäväkin merkki voi olla se, jos lapsi ei ollenkaan ilmaise tunteitaan. Se voi olla merkki siitä, että hän patoaa ikäviä asioita sisälleen. Kun lapset kokevat olevansa turvassa, he uskaltavat ilmaista tunteitaan.

– Sen takia ajattelen, että meidän tulisi kohdistaa katseemme sellaisiin helppoihin, mukautuviin mutta vakavamielisiin lapsiin, Virintie sanoo.