Lääketieteen tohtori, neurokirurgi Esa-Pekka Pälvimäki arvioi kulunutta koronavuotta sanoen, että sitä ovat leimanneet valtionjohtojen päättämättömyys ja lyhytnäköisyys, epävarmuuden ja tulevaisuuden läpinäkymättömyyden tunnustamattomuus, sekä asiantuntijaongelma.

Hän sanoo suoraan, että parhaat viralliset asiantuntijat ovat olleet harhateillä alusta asti.

”WHO, THL, ja muut auktoriteettilyhenteitä käyttävät instituutiot ovat pitäneet kiinni koronapandemian riskien aliarvioinnista, Kiinan myötäilystä ja influenssaepidemiologian soveltamisesta niin pitkään kuin se ilman hikikarpaloiden nousua ohimoille on ollut mahdollista. Yli kahden miljoonan koronavirukseen kuolleen ihmisen jälkeen yhä sanotaan: koronaviruspandemian ongelma on lähinnä “pelkoepidemia ja koronadystopia”, eikä varsinainen sairaus, sairauden itsensä aiheuttama kontaktien pelko ja taloudellisen toimeliaisuuden väheneminen sekä epidemian aiheuttamat, vieläkin pitkälti tuntemattomat ja lähes varmasti aliarvioidut pitkäaikaisvaikutukset kansanterveyteen ja -talouteen”, Pälvimäki kirjoittaa blogissaan.

Hän muistuttaa Joseph W. Normanin, Nassim Nicholas Talebin ja Yaneer Bar-Yamin varoittaneen yhteisessä kirjoituksessaan jo vuosi sitten, että Wuhanista alkaneen epidemian uhka on pahimmillaan eksistentiaalinen, ja globalisoituneessa maailmassa viruksen leviäminen pitäisi ehkäistä rajoittamalla nopeasti lentoliikennettä ja aloittamalla sosiaalisen kanssakäymisen välttäminen, kunnes uhka on taitettu.

Riskinhallintaan erikoistunut tunnettu taloustieteilijä, emeritusprofessori Nassim Nicholas Taleb toisti vain pari viikkoa sitten, että useimmat ihmiset tekevät koronaviruksen kanssa pahan virheen verratessaan sitä esimerkiksi influenssaan tai muihin sairauksiin.

– Pandemiaa ei alussa otettu vakavasti missään muualla kuin Kiinassa ja muualla Kaakkois-Aasiassa. Katsokaa Kiinaa nyt; talous toimii eikä siellä enää ole lockdowneja, sen sijaan länsimaat maksavat nyt siitä, ettei pandemiaa otettu alussa vakavasti. Kun se sitten otettiin vakavasti, oli liian myöhäistä, hän sanoi rahastoyhtiö Skagenin konferenssissa.

Esa-Pekka Pälvimäki arvioi, ettei pandemian todellista luonnetta ole ymmärretty.

”Kyseessä kun ei ole epidemiologinen – vielä vähemmän influenssaepidemiologinen – ongelma. Kyseessä kun on kompleksinen, dynaaminen ongelma, jossa kansanterveydelliset vaikutukset ovat vain yksi osa, kun epidemian kaikki vaikutukset ovat kytkennässä – ja takaisinkytkennässä – monimutkaisiin, rajat ylittäviin sosiologisiin, poliittisiin ja taloudellisiin vuorovaikutuksiin.”

Hän huomauttaa, että maailmassa on alueita, jopa kokonaisia valtioita, joissa epidemia on eliminoitu.

”Kaukaa esimerkkinä demokraattisista valtioista ovat Uusi-Seelanti ja Taiwan ja läheltä esimerkkinä on Norja, jossa paikallinen eliminointi on onnistunut vihreiden virusvapaiden vyöhykkeiden kautta ja etenee kohti kansallista eliminointia.”

Pälvimäki korostaa, että virus mutatoituu väistämättä ja myös rokotteet menettävät tehoaa.

”Tämän kulkutaudin nujertamiseksi ei kaivata syyllisiä, vaan Lahtista ja konekivääriä. Ei katsota taaksepäin, vaan eteenpäin. Ei tarvitse hakea sanomalehtien palstoille Wikipediasta hienoja termejä nojatuoliepidemiologeille. Ei tarvitse väitellä siitä, kuinka monta metriä turvaväli on, tai pitääkö kuntosalit vai baarit sulkea, ja montako ihmistä saa kokoontua missäkin tilaisuudessa. Tämä kaikki on puuhastelua. Ongelmaan on olemassa ratkaisu, kun se päättäväisesti, vanhan liiton malliin tehdään: ryhdytään kansakuntana – ja lopulta ihmiskuntana – toimeen. Reippaus ei maksa mitään. Eliminoidaan kulkutauti Suomesta nyt, annetaan kesän ja rokotteen hoitaa asia maaliin.”

Myös Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusvaradekaani, keuhkolääkäri Marjukka Myllärniemi ilmaisi lauantaina huolensa Suomen tilanteesta.

”Toivon, että hallituksella olisi rohkeutta tukahduttaa virus. Olisi idioottimaista antaa tämän levitä loppumetreillä. Höpötys siitä, ettemme tiedä, mihin suuntaan epidemia on menossa harmittaa minua”, hän tviittasi.