Potilaiden kaula- tai reisivaltimoiden kuunteleminen stetoskoopilla ja erityisesti vatsa-aortan kuvantaminen ultraäänellä voi tuoda arvokasta lisätietoa potilaan sydäntapahtumien kokonaisriskistä yli 20 vuoden ajalla, osoittaa LL Karri Parkkilan väitöstutkimus.
Parkkilan tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voisivatko yksinkertaiset ja helposti määritettävissä olevat kliiniset muuttujat olennaisesti tarkentaa yksilöllistä sydänsairauksien riskinarviota ja sitä kautta tukea sydäntapahtumien ehkäisyyn pyrkivää päätöksentekoa.
Yksilöllisen sydänsairauksien riskinarvion tekemiseksi kansainväliset hoitosuositukset suosittelevat vakioitujen riskilaskureiden (Suomessa Finriski) käyttöä. Haastavaksi sydänsairauksien ehkäisyn tekevät tilanteet, joissa potilas on riskilaskurin perusteella sydänsairauksien riskinsä puolesta ”rajatapaus”, eikä selkeää päätöstä esimerkiksi kolesterolilääkityksen aloituksesta voida tehdä.
Suhinat ovat merkittäviä riskitekijöitä
Väitöstutkimuksen aineistona käytettiin Oulu Project Elucidating Risk of Atherosclerosis (OPERA) -projektiin osallistuneita 40–59-vuotiaita suomalaisia. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistui 520 miestä ja 525 naista. Tutkittavilta määritettiin tavanomaisten kliinisten tutkimusten lisäksi plasman resistiinipitoisuus, heidän kaula- ja reisivaltimoitansa kuunneltiin stetoskoopilla suhinoiden havaitsemiseksi, ja lisäksi heiltä mitattiin kaulavaltimon seinämän paksuus sekä vatsa-aortan plakkien yhteispituus ultraäänilaitteella.
Näiden kliinisten muuttujien ennustevaikutusta sydäntapahtumiin ja kokonaiskuolleisuuteen analysoitiin yli 20 vuoden seuranta-aikana.
Väitöskirjan ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittiin, että kohonnut plasman resistiinipitoisuus oli yhteydessä merkittävästi kohonneeseen riskiin menehtyä mistä tahansa syystä.
Toisessa osatutkimuksessa puolestaan osoitettiin kaula- tai reisivaltimoista kuultavien suhinoiden olevan merkittäviä riskitekijöitä vakaville sydäntapahtumille hyvin pitkällä seurantavälillä.
Kolmannessa osatyössä sen sijaan näytettiin, että aiemminkin hieman kyseenalaiseksi sydäntapahtumien ennustajaksi todettu kaulavaltimon seinämän paksuus ei tuonut ennusteellista lisähyötyä tavanomaisten sydänsairauksien riskitekijöiden lisäksi. Sen sijaan ultraäänellä määritetyt vatsa-aortan plakit olivat voimakkaasti yhteydessä kohonneeseen sydäntapahtumien riskiin keski-ikäisillä suomalaisilla yli 20 vuoden seuranta-aikana.
Apua kliiniseen päätöksentekoon
Väitöstutkimuksen perusteella potilaiden kaula- tai reisivaltimoiden kuunteleminen stetoskoopilla ja erityisesti vatsa-aortan kuvantaminen ultraäänellä voi tuoda arvokasta lisätietoa potilaan sydäntapahtumien kokonaisriskistä yli 20 vuoden ajalla.
Näiden kliinisten muuttujien hyödyntäminen päivittäisessä kliinisessä päätöksenteossa saattaa auttaa yksilöllisessä riskinarviossa ja sitä kautta sydän- ja verisuonisairauksien aikaisempaa kohdennetummassa ennaltaehkäisyssä.
Karri Parkkila väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 17.12.2021.
Lue lisää:
