Sanna Marinin (sd) hallitus antoi määrätietoisesti valmistellun sote-lakipakettinsa tänään tiistaina eduskunnan käsiteltäväksi. Maakunnat ottavat terveys- ja hoivapalvelut hoitoonsa tammikuun 2023 alussa, jos uudistus toteutuu. Palvelujen rahoitus siirtyy kunnilta valtiolle. Maakunnat käyttävät ainakin aluksi nimeä hyvinvointialue.

Hallituksen sote-uudistuksessa on kolme isoa valuvikaa. Ne liittyvät sopimuksiin, kustannuksiin ja henkilöstöön. Kaikki ovat uudistuksen onnistumisen kannalta keskeisiä.

Kunnilla on nyt paljon sopimuksia terveysyritysten kanssa palvelujen tuottamisesta. Hyvinvointialueet joutuvat kahlaamaan läpi kaikki sopimukset ja päättämään niiden kohtalosta. Edessä on valtava suma, jonka tuloksena osa sopimuksista todennäköisesti irtisanotaan.

Siirtymäaikaa on kolme vuotta, mitä alue voi vielä pidentää kahdella vuodella. Kuntien kanssa pitkiä sopimuksia tehneet yritykset voivat siis roikkua löysässä hirressä viisi vuotta. Sopimusten ja niiden irtisanomisten tulva päätynee hallinto-oikeuksien käsittelyyn, sillä irtisanomisten perusteet ovat monitulkintaisia ja herkkiä poliittisille suhdanteille.

Toinen valuvika ovat kustannukset. Uudistus hillitsee kustannusten rajua kasvua vasta vuosien 2031 ja 2032 tienoilla. Kymmenen seuraavaa vuotta kustannukset ovat siis pelkän uudistuksen vuoksi korkeammat kuin tänä vuonna. Lisäksi kustannukset tietysti kasvavat muutenkin, kun palkat nousevat ja palveluntarve kasvaa.

Suurimmillaan uudistuksen lisälasku olisi vuonna 2023, jolloin hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Tuolloin lisälasku olisi 600 miljoonaa euroa.

Vastaavasti vuonna 2035 uudistus liudentaisi kustannusten kasvua 800 miljoonalla eurolla. Tämä perustuu oletukseen, että palvelujen tuotanto tehostuu verrattuna nykyiseen.

Kumulatiivisesti kehitys on vielä surkeampi. Näin laskettuna kustannukset ovat vielä vuonna 2035 suuremmat kuin ne olisi olisivat niin kutsuttuun perusuraan verrattuna.

Lisäksi lakiesitys jättää avoimeksi henkilöstön palkkojen harmonisoinnin. Tämä on merkittävä, satojen miljoonien eurojen kustannuserä vuosittain. Kuntaliitosten yhteydessä saadut kokemukset osoittavat, että harmonisointi tulee kalliiksi.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd) läpi puskema sote-lakiesitys on sinänsä saavutus, koska sitä on tehty samaan aikaan kuin koronapandemia vyöryy päälle. Maan hallitus liittää uudistukseensa valtavat lupaukset.

Tarkoitus on ensinnäkin kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, jotka johtuvat ennen muuta terveyskeskusten toiminnan puutteista. Monilla seuduilla lääkärille pääsyä pitää jonottaa viikkokaupalla. Nykyiset terveyspalvelut keskittyvät hoitamaan sairauksia eivätkä pitämään yllä terveyttä ja toimintakykyä.

Toinen uudistuksen jättilupaus on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen palvelut. Yhdenvertaisuus viittaa siihen, että eri puolilla maata palveluiden saatavuudessa on suuria eroja. Laatu taas on pettänyt erityisesti vanhusten hoivassa ja kotihoidossa, jossa alaa valvova Valvira on puuttunut sekä hoivayritysten että kuntien toimintaan.

Kolmas tavoite on parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Jonot ovat pitkiä lastensuojeluun ja mielenterveyspalveluihin, ja kynnys vanhusten palveluihin osassa maata jo liian korkea. Terveyskeskuksiin ja hammashoitoon pääsyssä on valtavia eroja kunnasta riippuen.

Neljäs suuri lupaus on turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti. Pulaa on terveyskeskusten lääkäreistä ja vanhuspalveluissa lähihoitajista. Lähihoitajien pula äityy pian entistä pahemmaksi, kun suomalaisten suuret ikäluokat alkavat tarvita laajasti hoivapalveluja.

Viides lupaus on vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin. Tätä yleispätevää lupausta voi soveltaa mihin vain: tyhjenevän maaseudun palveluihin, palvelujen digitalisoitumiseen, syrjäytymiseen ja huoltosuhteen kärjistymiseen.

Kuudes lupaus on hillitä kustannusten kasvua. Tämä on vahvasti ristiriidassa edellisten lupausten kanssa. Tämä hallitus ei kuitenkaan puhu konkreettisista summista.

Seitsemäs ja viimeinen uudistuksen lupaus on parantaa turvallisuutta. Tämä liittyy ennen muuta uudistuksen piiriin tulevaan pelastustoimeen.

Kaikki lupaukset ovat utopistisen laajoja ja siksi sopivia vain poliittiseen käyttöön. Vaarana on, että kansalaiset todella uskovat kaikkien palveluiden paranevan entisestään. Näin ei tule käymään. Tarkoitus on pikemminkin vain tasata pahimpia kuoppia.