Maailman terveysjärjestö WHO:n koronapotilaiden lääkehoitoa selvittävän Solidarity-tutkimuksen toinen vaihe on alkanut. Ensimmäinen tutkimuspotilas koko maailmassa on Taysista, hänen hoitonsa alkoi viime viikolla. Tarve saada tietoa koronan hoidossa toimivista lääkkeistä on edelleen erittäin suuri kaikkialla maailmassa.

”Solidarity-tutkimusta ei olisi Suomessa ilman Taysia, ja nyt ensimmäisen potilaan johdosta Tays ja Suomi saavat ansaitusti huomiota, tiivistää Solidarityn kansallinen päätutkija”, Helsingin yliopiston professori Kari Tikkinen tiedotteessa.

Tays oli ensimmäinen suomalainen sairaala, joka päätti osallistua Solidarity-hankkeeseen. Sen jälkeen mukaan lähti yli kymmenen muutakin sairaalaa.

”Pandemian alkuvaiheessa koronapotilaiden hoidossa käytettiin lääkkeitä sattumanvaraisesti kokeilemalla. Lääketieteellisesti tämä on ongelmallista, koska tutkimustietoa ei kerätty, tutkimuksen Taysin päätutkija”, erikoislääkäri Jarno Rutanen toteaa.

"Tilanne koettiin Taysissa hankalaksi, ja looginen ratkaisu oli tutkimushankkeeseen osallistuminen. Näin sairaalamme voi omalta osaltaan tuottaa tietoa koronapotilaiden hoidosta.”

Solidarity-hankkeessa tutkitaan jo olemassa olevien lääkkeiden käyttöä sairaalahoidossa olevilla koronapotilailla. Viime vuoden keväällä alkaneen ensimmäisen vaiheen alustavien ja New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistujen tulosten mukaan remdesiviirillä voi olla vähän suotuisaa vaikutusta, mutta lopulliset tulokset julkaistaan syyskuussa.

Toisessa vaiheessa selvitetään ensi alkuun kolmen muun lääkkeen toimivuutta koronapotilaiden hoidossa. Artesunaatti on malarialääke, infliksimabia käytetään immunologisissa sairauksissa ja imatinibi on syöpälääke. Suomessa tutkimuslääkkeinä on alkuvaiheessa imatinibi ja infliksimabi. Tutkimus on rakennettu niin, että toimimattomia lääkkeitä voidaan jättää pois jo tutkimuksen aikana ja ottaa uusia tilalle.

Solidarityssa on mukana tuhansia sairaaloita

Solidarity on erittäin mittava tutkimushanke. Ensimmäiseen vaiheeseen osallistui 450 sairaalaa ja yli 1 000 tutkijaa yli 30 maasta, toisessa vaiheessa sairaaloita on yli 600, maita 52 ja tutkijoitakin yli 2 000. Valtaosa suomalaisista asuu Solidarity-tutkimukseen osallistuvien yliopisto- ja keskussairaaloiden alueella, tutkijoita on toista sataa.

"Pandemiassa paras tapa saada nopeasti ja luotettavasti tietoa ovat isot yhteistyöhankkeet, joissa on satoja tutkimuskeskuksia ja riittävä määrä tutkimuspotilaita”, Tikkinen painottaa.

"Vaikka Suomesta saataisiin mukaan kaikki sairaalahoidossa olevat koronapotilaat, potilaita olisi liian vähän tutkimuksen aineistoksi.”

Rutasen mukaan tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa Taysissakin tuli selväksi, että kansainvälisyys ja yhteistyö ovat oleellisia pandemian aikana, Rutanen lisää.

"Myös sairaalajohdon tuki ja työntekijöiden tahto tehdä ja edistää tutkimusta ovat tärkeitä, ja näissä on Taysissa onnistuttu. Olen kokenut ilmapiirin erittäin positiiviseksi.”

Ensimmäiseen vaiheeseen osallistui Taysista 26 potilasta ja koko Suomesta 208. Solidarity-tutkimus on suunniteltu niin, että se on mahdollisimman helppo toteuttaa pandemian kuormittaman sairaalatyön keskellä. Käytännössä tutkimukseen osallistuvia potilaita hoidetaan samalla tavalla kuin muitakin, mutta osa heistä saa tutkimuksen mukaista lisälääkitystä. Ylimääräisiä verikokeita tai muita lisätutkimuksia ei juuri tarvita.

Tietoa kerätään siitä, miten lääkitys vaikuttaa potilaiden kuolleisuuteen, tehohoidon tarpeeseen, sairaalajakson pituuteen sekä vakaviin haittatapahtumiin. Suomessa tarkoituksena on myös seurata potilaita pitkäaikaisoireiden suhteen. Tikkisen mukaan juuri tutkimuksen yksinkertaisuus on oleellista pandemian aikana, sillä monimutkaiset tutkimukset eivät kykene rekrytoimaan luotettaviin tuloksiin tarvittavaa riittävää määrää potilaita.

Tikkinen ennakoi, että jo ennen joulua voi selvitä, onko toisen vaiheen tutkimuslääkkeistä hyötyä koronapotilaille.

Lue seuraavaksi:

Tekstiä korjattu 12.8. kello 10.00. Solidarity-tutkimuksessa on mukana 600 sairaalaa, ei 6 000.