Hedelmättömyys tulisi määritellä paljon nykyistä laajemmin ja kattavammin, toteaa akatemiatutkija Jukka Kekäläinen Itä-Suomen yliopistosta Human Reproduction -tiedelehdessä syyskuun lopulla julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.

Maailman terveysjärjestön WHO:n nykyisen määritelmän mukaan hedelmättömyys on lisääntymiselimistön sairaus, joka johtuu miehen tai naisen patologisista eli sairaalloisista tekijöistä.

Kekäläisen mukaan hedelmättömyys ei välttämättä aina johdu sairaudesta. Kyse voi olla myös ihan luonnollisesta, terveestä parinvalinnasta, joka tapahtuu sukusolujen tasolla.

Viimeaikaisen evoluutiotutkimuksen valossa hedelmöittymiseen vaikuttaa miehen ja naisen yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi myös heidän sukusolujensa välinen geneettinen yhteensopivuus.

Lopullisen valinnan asiassa tekee naisen elimistö.

Luonnollisessa hedelmöittymisessä naisen lisääntymiselimistö sallii vain hyvin tarkasti valikoidun siittiöpopulaation edetä hedelmöittymättömän munasolun läheisyyteen. Ilmiöstä puhutaan naaraan piilovalintana, jonka tarkoitus on suosia geneettisesti yhteensopivan kumppanin siittiöitä.

Naaraan piilovalintaa tapahtuu kaikkialla eläinkunnassa – viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella myös ihmisellä.

Naisen lisääntymiselimistö ja munasolut pystyvät todennäköisesti tunnistamaan geneettisesti yhteensopivat siittiöt tiettyjen sukusolujen pinnalla olevien molekyylimarkkereiden perusteella.

Sukusolujen välityksellä tapahtuvan parinvalinnan tarkoituksena vaikuttaisi olevan etenkin kumppanien immunogeneettisen yhteensopivuuden varmistaminen ennen sukusolujen yhdistymistä.

Kumppaneiden sukusolujen geneettiseen yhteensopivuuteen vaikuttaa todennäköisesti monimutkainen, toisiinsa yhteydessä oleva geenien verkosto, arvelee Jukka Kekäläinen Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa.

Tähän evoluutiomekanismiin liittyy myös se, että yhteensopivat sukusolut näyttävät lisäävän todennäköisyyttä, että sikiö pysyy hengissä raskauden ajan.

Nykyaikaiset lapsettomuushoidot ovat auttaneet miljoonia hedelmättömyydestä kärsiviä pariskuntia, mutta ne eivät toimi täydellisesti. Merkittävä osa pariskunnista ei koskaan saa tietää, mistä hedelmättömyys heidän kohdallaan johtuu.

Kekäläisen mukaan evoluutiomekanismin huomioiminen hedelmättömyyden määritelmässä avaisi uusia mahdollisuuksia pariskuntien lapsettomuushoitojen räätälöimiseen kunkin pariskunnan tarpeisiin sopivaksi.

Personoitu hedelmöityshoito on yhä lapsenkengissään, eikä pariskuntien geneettistä yhteensopivuutta vielä tutkita rutiinisti. Koko genomin sekvensoinnin hinta on kuitenkin niin nopeasti laskemassa, että se tulee tulevaisuudessa poikimaan mahdollisuuden sisällyttää lapsettomuushoitojen diagnostiikkarutiineihin parien geenien yhteensopivuuden arvioinnin, Kekäläinen ennustaa.

Samalla saattaa avautua keinoja miesten siemennesteen aiempaa tarkempaan analyysiin.