Marinin hallituksen sote-uudistuksen tarkoitus on hillitä kustannuksia, mutta hallituksen mukaan kustannukset kääntyvät laskuun vasta myöhemmässä vaiheessa.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan isoihin uudistuksiin sisältyy aina myös merkittäviä muutoskustannuksia, ja kun kaikki muutoskustannukset huomioidaan, uudistus heikentää julkisen talouden tasapainoa 2020-luvulla, jonka jälkeen kustannukset kääntyvät laskuun.

Sote-uudistus on tuomassa Suomeen 21 uutta maakuntaa, joita kutsutaan hyvinvointialueiksi. Yhteensä järjestäjiä olisi 22 sekä lisäksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus.

Lainsäädännön arviointineuvoston puheenjohtaja Leila Kostiainen on aiemmin arvioinut, ettei sote-paketissa ole jarrua, joka pistäisi hyvinvointialueen miettimään rahankäyttöä, koska rahaa voi pyytää lisää, jos se loppuu. Myös Aalto-yliopiston laskentatoimen professori Teemu Malmi on varoittanut samasta mekanismista.

Uusi Suomi kysyi hallitukselta, puuttuuko paketista tällainen jarru. Kuntaministeri Sirpa Paatero (sd) vastasi, että minkäänlaista automaattista leikkuria tuleviin kustannuksiin nähden ei ole.

– Sellaista jarrua ei ole. Se on meidän yhteinen päätös, Paatero sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa.

Syynä on ministerin mukaan se, että viime kaudella jo todettiin rahoitusperustan osalta, että kun eduskunta päättää lainsäädännöstä, alueilla pitää olla todellinen mahdollisuus myös järjestää palvelu.

– Sen takia sellaista leikkuria tässä ei ole.

Paketissa on kuitenkin Paateron mukaan keinoja hillitä tulevaisuuden sote-kustannuksia, ja ne tulevat ”muutamien alkuvuosien jälkeen”. Vaikka palvelujen tarve kasvaa, lähtökohtaisesti enintään 80 prosenttia kuluista korvataan hyvinvointialueille, Paatero kertoi.

Lisäksi joka vuosi eduskunta päättää Paateron mukaan hyvinvointialueiden rahoituksesta samaan tapaan kuin kuntien valtionosuuksista päätetään nykyisin. Poikkeustilanteessa on Paateron mukaan mahdollisuus saada lisärahoitusta.

– Tämä lisärahoitustarve on poikkeus niissä kohdin, jos on aidosti tilanne, että jonkun alueen palveluntuotanto ihmisten tasa-arvon näkökulmasta ei ole toteutumassa.

Tämä ei kuitenkaan Paateron mukaan jäisi niin sanotusti pohjiin seuraaville vuosille, vaan lisärahoitusvuoden jälkeen palattaisiin takaisin.

– Jos näitä tulee useampi, niin siellä on sama menetelmä jotakuinkin kuin kunnilla. Joudutaan arviointimenettelyyn.

Hallituksen tiedotustilaisuudessa listattiin yhteensä neljä kannustetta kustannusten kasvun hallintaan. Ensinnäkin Paateron mainitsema 80-prosenttinen korvaaminen, toiseksi rahoitus olisi laskennallista ja yleiskatteista ja se jaettaisiin alueille asukkaiden laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden perusteella.

Kolmanneksi tehdään kustannusten jälkikäteistarkistukset koko maan tasolla ja neljänneksi ohjauksella ja seurannalla tuetaan kustannuskehityksen hallintaa. Uusien maakuntien eli hyvinvointialueiden toimintaa ja taloutta tarkastellaan vuotuisissa ohjausneuvotteluissa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd) mukaan ”vuosikymmenen jonkinlainen via dolorosa on aina ollut se, miten rahoituksen osalta mennään”. Asiantuntijoiden mukaan verotusoikeuden avulla kustannusvastuuta siirrettäisiin hyvinvointialueen poliittisille päättäjille, mikä hillitsisi osaltaan kustannusten kasvua.

Verotusoikeuden säätäminen samaan aikaan soten kanssa ei kuitenkaan ole yhdessä hallituskaudessa mahdollista, Kiuru totesi.

– Tämä on jouduttava vain tunnustamaan, Kiuru sanoi.

Perustuslakivaliokunnan kanta oli viime kaudella Kiurun mukaan aivan selkeä: hallitus ei voi rakentaa mallia, jossa ei olisi lisärahoituksen elementtiä. Hallitus ei jäänyt ”kinaamaan asiasta”, Kiuru kuvasi, vaan lähti nyt siitä, että ”tunnustetaan tosiasiat”.

– Lisärahoitusta on saatava silloin, kun sitä tarvitaan, Kiuru sanoi.

Keskustan puolustusministerin Antti Kaikkosen mukaan on perusteltua tutkia ja selvittää maakuntaveroa. Oleellista on keskustan mukaan kuitenkin se, että kokonaisveroastetta ei saa nostaa, vaan muualta pitää keventää tai kompensoida, jos maakuntavero tulee. Maakuntavero ei saa tarkoittaa veronkiristystä tavalliselle palkansaajalle, yrittäjälle tai eläkeläiselle, Kaikkonen linjasi.