Sosiaali- ja terveysalan työpaikoissa koronavirustartuntariski on usein minimoitu potilas- ja asiakaskohtaamisissa, mutta tauoilla ja muussa kuin hoitotyössä tapahtuvat riskit ovat vaatineet enemmän ohjeistusta.

Työterveyslaitos julkaisi maaliskuussa uudet, sosiaali- ja terveysaloille tarkoitetut ohjeet tartuntariskin minimoimiseksi.

– Vaikka yleiset ohjeet julkaistiin jo viime keväänä, totesimme, että riskien arviointiin tarvitaan vielä tarkennusta, sanoo vanhempi tutkija Pia Perttula Työterveyslaitokselta.

Perttula sanoo, että sote-alan ammattilaiset osaavat kyllä noudattaa ohjeita hyvin, mutta joskus tilojen muita käyttäjiä ei muisteta huomioida osana kokonaisuutta, tai tauoilla suojavarusteet ja etäisyydet unohtuvat.

Käytännössä turvatoimien noudattaminen on hankalaa.

Myös Husissa huomattiin jo viime keväänä, että nimenomaan taukotilat ja pukuhuoneet korostuivat tartuntojen lähteenä. Henkilökunnan tartunnoista kolme neljästä oli peräisin työkavereilta ja vain yksi neljästä potilaalta.

– Tartuntojen vähentäminen vaati konkreettisia tekoja, kuten sitä, että taukohuoneista vietiin pois tuoleja ja pöytiä. Niin varmistetaan se, että tiloissa ei ole liikaa ihmisiä ja kahden metrin turvaväli säilyy, kertoo infektiosairauksien klinikan osastonylilääkäri Veli-Jukka Anttila.

Lisäksi Husissa on pyritty porrastamaan taukoja, vähennetty paikkoja henkilöstöravintoloissa ja suosittu take away -annoksia sekä määrätty maskin käyttö pakolliseksi kaikkialla, siis myös muualla kuin potilashuoneissa.

– Käytännössä turvatoimien noudattaminen on silti hankalaa. Sairaalaa ei ole suunniteltu sitä ajatellen, Anttila sanoo.

Iso osa hoitajien ja lääkäreiden työstä sairaalassa tapahtuu tietokoneella, jolloin kansliassa voi olla monta ihmistä yhtä aikaa kirjaamassa tietoja.

– Nyt kun vierailut sairaalassa on kielletty, osa päivähuoneista on muutettu toimistoiksi ja näin on saatu lisää paikkoja tietokoneella työskentelyyn, Anttila kertoo.

Suuressa sairaalassa henkilökuntaa on paljon, ja myös Husissa on ollut hankalia tartuntaketjuja laitoshuoltajien keskuudessa. Työntekijöissä on paljon ulkomaalaistaustaisia, ja he työskentelevät ahtaissa tiloissa.

– Näiden tartuntojen selvittäminen myöhemmin on ollut erittäin vaikeaa. Ohjeistusta laitoshuollossakin on kuitenkin hyvin saatavilla.

Ohjeiden noudattamiseen on suuri motivaatio.

Anttila sanoo, että kaiken kaikkiaan turvallisuusrutiinien noudattaminen sujuu nyt paremmin kuin vuosi sitten, eikä väsymystä ohjeisiin ole havaittavissa. Husissa tartuntoja on ollut koko ajan sen verran paljon, että uusista toimista on tullut pysyvä rutiini.

– Kun osastonhoitaja on viettänyt yhden viikonlopun töissä selvittäen tartuntaketjuja, ei varmasti enää ensi viikolla haluaisi sitä uudestaan tehdä. Ohjeiden noudattamiseen on suuri motivaatio, koska osasto ei pyöri, jos ihmisiä on karanteenissa, ja sijaisia on hyvin vaikea saada.

Henkilökunnan tartunnat ovat koko ajan vähentyneet turvatoimien ja osittain myös rokotusten ansiosta, vaikka iso osa henkilökunnasta on edelleen rokottamatta.

Anttilan mukaan hankalia tilanteita on kuitenkin edelleen esimerkiksi psykiatrisilla osastoilla, sekä aikuisten että lasten puolella. Hoitojaksot ovat usein pitkiä, eikä osastoja voi kokonaan sulkea, vaan potilaat liikkuvat ja ovat myös osastolla toisinaan levottomia. Suojaimia ei aina voi käyttää.

Jos yksi hoitaja tai potilas saa tartunnan, leviämisriski on suuri.

– Mielestäni näille osastoille tarvittaisiin rokotteita niin työntekijöille kuin potilaillekin.