Mediuutiset kertoi taannoin, että yhä harvempi sepelvaltimotautipotilas tarvitsee ohitusleikkausta, kun näyttöä pallolaajennuksen soveltuvuudesta myös vaikean taudin hoitoon on tullut.

Ohitusleikkausten määrä on vähentynyt jo noin neljäsosaan sitten 1990-luvun. Pallolaajennusten määrä on moninkertaistunut.

Hyksin sydänkirurgian linjajohtaja Tatu Juvonen, muuttaako pallolaajennusten lisääntyminen sydänkirurgien työtä?

– Vaikka PCI-toimenpiteiden määrä on lisääntynyt myös Hyksissä rajusti ja ohitusleikkauksia tehdään suhteessa vähemmän, sepelvaltimokirurgiassa ei ole tapahtunut lukumääräistä vähentymistä. Vuonna 2017 teimme reilusti yli 500 puhdasta sepelvaltimo-ohitusleikkausta avosydänkirurgian kokonaislukumäärän ollessa noin 1 200. Ohitusleikkaus on edelleen Hyksissä yleisin sydänkirurginen toimenpide.

Miten päätetään, tehdäänkö ohitusleikkaus?

– Kardiologit lähettävät selvät tapaukset suoraan asetettavaksi leikkausjonoon. Kirurgi tapaa potilaan yleensä vasta preoperatiivisella poliklinikalla. Epäselvemmissä, rajapintaisissa ja usein päivystystilanteissa sydänkirurgi ja kardiologi tekevät Heart Team -päätöksen hoitolinjasta. Siinä noudatamme kansallisia ja kansainvälisiä näyttöön perustuvia hoitosuosituksia ja haemme hoidolle vaikuttavuutta nimenomaan pitkällä aikavälillä.

– Valtakunnallisesti hoitolinjan valinnassa on nähtävissä selviä eroja. Hoitosuositukset antavat jonkin verran liikkumavaraa päätöksentekoon ohitusleikkauksen ja pallolaajennuksen välillä, mutta eroja saattaa olla myös kardiologien ja sydänkirurgien yhteistyössä esimerkiksi Heart Team -työskentelyssä.

Miten tämä vaikuttaa sepelvaltimotaudin hoitoon tulevaisuudessa?

– Jos sote-uudistuksen myötä potilaille tulee vapaus valita hoitopaikkansa, pitäisi mielestäni hoitokäytäntöjen eri keskuksissa olla yhtenevät. Muuten ollaan tilanteessa, jossa potilaat valitsevat paitsi hoitopaikan, myös hoitomuodon.

Mutta sydänkirurgien ei tarvitse miettiä, mitä tehtäviä heillä tulevaisuudessa on?

– Työnsarkaa riittää. Tietyt toiminnot, esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan kirurginen hoito ja haastava rekonstruktiivinen läppäkirurgia, näyttävät olevan kasvussa. Sydän- ja rintaelinkirurgian koulutuspaikkoja on tällä hetkellä 2–4 jokaisessa yliopistoklinikassa. Koulutusmääriä ei olla ainakaan vähentämässä, jotta pystyttäisiin korvaamaan eläkkeelle jäävät sydänkirurgit.