Haavaisen paksusuolitulehduksen eli ulseratiivinen koliitin ensisijainen hoito on lääkehoito, mutta merkittävä osa potilaista tarvitsee yhä leikkaushoitoa. Yleisin leikkaus on peräaukon säästävä toimenpide, jossa paksusuolen poiston yhteydessä ohutsuolesta rakennetaan J-mallinen pussi peräsuolta korvaamaan.

Tampereen yliopistollinen sairaala on toiseksi suurin J-pussikirurgiaa suorittava keskus Suomessa. LL Ilona Helavirta selvitti väitöstutkimuksessaan Taysissa leikattujen potilaiden J-pussin toiminnallisia tuloksia, elämänlaatua, leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita sekä J-pussien poistoa vaatineita potilastapauksia.

J-pussileikkauksessa leikkauksen onnistuminen liittyy olennaisesti J-pussin ja peräaukon yläpuolelle tehdyn suolisauman paranemiseen. Saumaan ilmaantunut reikä eli lekaasi aiheuttaa tulehduksen ja jäykistää J-pussin seinämää huonontaen toiminnallista tulosta ja nostaa pussinpoistoriskiä.

Lekaasin estämiseksi tehdään yleensä väliaikaiseksi tarkoitettu ohutsuolen lenkkiavanne, mikä johtaa suolensisällön parantumassa olevan suolisauman ohi. Tämän on ajateltu vähentävän lekaasin sattuessa sen pitkäaikaisseuraamuksia, vaikkakin menetelmä vaatii myöhemmin avanteen sulkuleikkauksen.

Lenkkiavanteen suojaava vaikutus vahvistettiin Helavirran väitöstutkimuksessa.

Yleisin pitkäaikaisongelma J-pussipotilailla on pussin tulehdus, joka Helavirran tutkimuksen mukaan diagnosoitiin noin 40 prosentilla potilaista.

– Suurella osalla potilaista pussin tulehdus on hoidettavissa antibioottikuurilla, ja vain pieni osa kärsii huonosti lääkehoitoon reagoivasta kroonisesta tulehduksesta, Helavirta sanoo tiedotteessa.

Väitöstutkimuksessa todettiin pitkäaikaisessa seurannassa J-pussien toiminnalliset tulokset hyviksi 70 prosentilla potilaista.

Lekaasi todettiin leikkauksen jälkeen 12,5 prosentilla potilaista, ja 30 vuoden seurannassa J-pussin poistoprosentti oli 10,8. Luvut ovat kansainvälistä tasoa.

Tutkimuksessa havaittiin, että leikattujen, hyvin toimivan pussin omaavien potilaiden elämänlaatu oli vastaava kuin niiden ei-leikattujen potilaiden, joiden tauti oli oireeton.

Lisäksi todettiin, että valtaosalla leikatuista potilaista elämänlaatu oli verrattavissa väestön yleiseen elämänlaatuun.

– Tutkimus osoittaa, että nykyinen, potilaan pysyvältä avanteelta säästävä leikkaus on pitkäaikaistuloksiltaan hyvä ratkaisu tilanteissa, joissa lääkehoito osoittautuu teholtaan huonoksi, Helavirta toteaa.

Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti?

Kirjautumalla tästä saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.