Apteekeissa, kaupan kassoilla ja muualla palvelutehtävissä käytetään paljon muovipleksiä ja muovisia tilanjakajia suojaamassa työntekijöitä ja asiakkaita koronatartunnoilta. Toimivatko ne todella?

Ei siltä vaikuta.

Kesäkuussa julkaistiin amerikkalaisen Baltimoren yliopiston tutkijoiden tutkimus muovisuojista koululuokassa. Kävi ilmi, että ne voivat luoda luokkaan ”kuolleita alueita” eli alueita, joihin viruksen aerosoleja kasautuu erityisen paljon.

Tutkimus osoitti, että pulpettipleksit liittyivät jopa suurentuneeseen riskiin saada koronavirustartunta.

Samantapaisen ilmiön nostivat esiin suomalaiset tutkijat helmikuussa tänä vuonna mallintaessaan viruksen kulkeutumista sisätilassa, jota tutkimuksessa edusti Henri Alénin omistama ravintola Ultima Helsingissä.

”Mallinnus on jo opettanut meille, että sisätiloihin voi ilman puutteellisen sekoittumisen seurauksena syntyä paikallisia, korkean viruspitoisuuden varastoja, virtausfyysikko Mikko Auvinen Ilmatieteen laitokselta kertoi Mediuutisissa.

Hänen mukaansa kuitenkin oikein mitoitetuilla ilmanpuhdistimilla voidaan ehkäistä näiden varastojen muodostumista ja samalla alentaa sisätilan viruspitoisuuksia.

Ilmanvaihto on siis sisätilojen koronantorjunnassa tärkeässä roolissa, eivätkä tilanjakajat tutkimuksen mukaan yksin toimi turvaratkaisuna koronaviruksen leviämistä vastaan.

Vaikka muoviset tilanjakajat ja pleksit voivat pysäyttääkin aivastuksen aiheuttamia pärskeitä ja olla näin ollen paikallaan esimerkiksi lounaspuffetin suojana, ne eivät tepsi pieniin aerosoleihin, joita pidetään tällä hetkellä koronainfektion tärkeimpänä leviämisreittinä.

Muoviset tilanjakajat voivat tutkijoiden mukaan lisäksi estää normaalia ilmanvaihtoa.

”Jos luokkahuoneessa on tilanjakajien metsä pulpettien lomassa, niin se vaikuttaa kunnolliseen ilmanvaihtoon tilassa” , sanoi yksi maailman johtavista virusten kulkeutumisen asiantuntijoista, professori Linsey Marr hiljattain New York Timesissa.

”Jokaisen tilassa olevan aerosolit jäävät ensin loukkuun ja kertyvät leviten sitten tilanjakajan yli muiden puolelle.”

Anatomian professori Seppo Parkkila, epidemiologian professori Pekka Nuorti ja poikkitieteellinen joukko muita asiantuntijoita arvioi kesäkuussa Duodecimissa julkaisemassa artikkelissaan tutkittua tietoa koronaviruksen leviämisreiteistä.

Ilmanvaihdon rooli on myös heidän mielestään merkittävässä ja koko ajan yhä merkittävämmässä roolissa viruksen aerosolitartuntojen torjumisessa. Aerosoleja suurempien pisaroiden tartuntoja voi tapahtua kolmen metrin säteellä, mutta sopivissa olosuhteissa aerosolit tartuttavat jopa kymmenien metrien päässä tartuttavasta henkilöstä.

Turvaetäisyydellä ja ilmanvaihdolla on suuri merkitys suojautumisessa. Erään arvion mukaan tartunnan riski on metrin päässä tartuttajasta arviolta 2–10 kertaa suurempi kuin kahden metrin päässä olevalla. Jos ilmanvaihto sakkaa ja virus pääsee leviämään laajasti tilaan, se voi pysyä tartuttavana jopa 16 tuntia.

Hengitystavoilla on merkitystä viruksen leviämiselle. Nenähengitys vähentää partikkelipäästöjä noin puoleen verrattuna vastaavaan suuhengitykseen. Puhuminen levittää viruksen aerosoleja myös. Yhden minuutin kestävä ääneen puhuminen saattaa tuottaa vähintään tuhat SARS-CoV-2:ta sisältävää partikkelia, jotka pysyvät ilmassa yli kahdeksan minuutin ajan.