Poliisi tiedotti keväällä, että perheväkivalta on kasvanut koko maassa. Pääsiäisenä 2020 uutisoitiin kotihälytyksiä olleen 40 prosenttia edellisvuotta enemmän. Korona-aika ahdistaa ja ollaan tavallista enemmän neljän seinän sisällä. Perhehelvetin kehittymisen ymmärtämiseen ei kovin kummoista mielikuvitusta tarvita.

Korona ei kuitenkaan ole ainoa selittäjä. Mediuutiset uutisoi kesäkuussa, että turvakotien asiakasmäärä on kasvanut 75 prosenttia vuodesta 2015. Moni asiakkaista on kokenut väkivaltaa pitkään.

Kiireenkin keskellä olisi kyettävä pysähtymään jokaiseen kohtaamiseen.

Henkinen väkivalta piiloutuu tehokkaasti. Alistetulla, haukutulla, pelotellulla ja eristetyllä ei ole voimia, saati rohkeutta hakea apua. Fyysisen väkivallan merkit eivät nekään aina ole näkyviä. Harvoin uhri kertoo tilanteestaan myöskään oma-aloitteisesti. Kun uhka tulee läheltä, perhepiiristä, puolisoa tai aikuista lasta suojellaan. Häpeä ja pelko ovat tehokkaita vaientajia. Siksi asiasta on kysyttävä, jos epäilys herää. Jo tunnistaminen ja kysyminen saattavat avata pitkään patoutuneen puhumattomuuden.

Perheväkivaltaa kokeneet käyttävät enemmän terveydenhuollon palveluita kuin muu väestö ja terveydenhuolto onkin avainasemassa perheväkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa.

Alkuvuodesta julkaistussa laajassa väitöstutkimuksessa todettiin, että osalla terveydenhuollossa unohtuu, että lähisuhteissa saadut vammat ja väkivallan tekijä on kirjattava tarkasti kansainvälisen ICD-10-tautiluokituksen diagnoosikoodien avulla. Huolellinen kirjaaminen lisäisi perheväkivallan havaitsemista ja ongelman näkyvyyttä yhteiskunnassa.

Kiireenkin keskellä olisi kyettävä pysähtymään jokaiseen kohtaamiseen, mutta on hyvä tiedostaa, että lääkärin ei tarvitse jäädä yksin vaikean tilanteen selvittäjäksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on koonnut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten avuksi lomakkeita perheväkivallan puheeksi ottamiseen ja kirjaamiseen. Moniammatillisen tiimin voimin suunnitellaan, miten uhrin turvallisuutta voidaan parantaa ja millaista hoitoa ja tukea hän ja muu perhe tarvitsevat.

Suomi on Euroopan Unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille ja suurin osa tästä väkivallasta tapahtuu naisille kotona. Asian tunnistamiseksi vietetään Oransseja päiviä 25. marraskuuta alkaen. Ne päättyvät 10. joulukuuta Kansainväliseen ihmisoikeuksien päivään. Oranssiksi valaistut rakennukset eivät auta uhria mutta ne voivat avata silmiämme huomaamaan tämän kipeän asian sen kohdatessamme.