Kokonaisvaltaisen työskentelytavan oppiminen on fysioterapeuteille haastavaa, tuore kirjallisuuskatsaus osoittaa.

Niin fyysiset, psykologiset kuin sosiaaliset tekijät huomioiva työskentelytapa tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoidossa antaa fysioterapeuteille lisätyökaluja kivuliaan asiakkaan kohtaamiseen. Uusien toimintatapojen vieminen käytäntöön ei kuitenkaan ole täysin mutkatonta.

Tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ovat yksi tämän hetken suurimmista terveysongelmista, jotka aiheuttavat paljon kipuja yksilölle sekä merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Ymmärrys kivusta on kasvanut, ja hoitosuositusten mukaan hoidon tulisi olla biopsykososiaalista. Tämä tarkoittaa, että hoidossa tulisi huomioida fyysisten tekijöiden lisäksi myös psyykkiset ja sosiaaliset tekijät.

Fysioterapeutit ovat keskeisessä roolissa tuki- ja liikuntaelinvaivojen hoidossa, minkä vuoksi heidän koulutuksessaan pyritään enenevässä määrin tuottamaan fysioterapeuteille osaamista kipuun vaikuttavien tekijöiden kokonaisvaltaisessa huomioinnissa. Moni kohtaa kuitenkin haasteita uudenlaisen työskentelytavan oppimisessa ja opitun soveltamisessa käytäntöön etenkin psykososiaalisten tekijöiden osalta.

– Fysioterapeutit kokevat näkökulman laajentamisen tärkeäksi ja raportoivat ymmärryksensä kivusta ja asiakaslähtöisestä työskentelytavasta laajentuneen koulutuksen seurauksena, väitöskirjatutkija Riikka Holopainen Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kertoo tiedotteessa.

– Fysioterapeuttien aiempi osaaminen sekä asiakkaiden käsitykset olivat usein fyysisiin tekijöihin painottuneita ja koulutuksen myötä omaksuttu laajempi näkökulma edellytti suurta ammatillista muutosta, mikä koettiin usein haastavana.

Fysioterapeuttien käsitysten mukaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmä sen paremmin kuin täydennyskoulutuksetkaan eivät vielä kaikilta osin tue heidän ammatillista muutostaan. Fysioterapeutit toivovat esimerkiksi enemmän joustoa ajankäyttöön, jotta hoito voitaisiin kohdentaa paremmin asiakkaiden tarpeen mukaan. Lisäksi he kaipaavat selkeitä hoitopolkuja muiden ammattilaisten hyödyntämiseen sekä pitkäkestoista tukea oppimisprosessissa.

– Fysioterapeuttien täydennyskoulutuksessa tulisi paremmin huomioida osallistujien yksilölliset taustat ja käytännön työympäristössä vastaan tulevat haasteet, sekä varmistaa riittävä tuki ja palautteen saaminen, jotta muutos käytännön tasolla on mahdollista, Holopainen ehdottaa.

Pain-lehdessä julkaistussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa vedettiin yhteen tuloksia laadullisista tutkimuksista, joissa oli tutkittu fysioterapeuttien käsityksiä biopsykosiaalisen lähestymistavan oppimisesta ja soveltumisesta käytännössä. Systemaattisen katsauksen aineistona oli 12 laadullista englanninkielistä tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 113 fysioterapeuttia Australiasta, USA:sta ja eri puolilta Eurooppaa.

Katsauksen toteuttivat Jyväskylän ja Oulun yliopistot sekä australialainen Curtinin yliopisto.

Oletko lääkäri, hammaslääkäri, proviisori tai farmaseutti? Kirjautumalla saat kaikki Mediuutisten digisisällöt käyttöösi maksutta.