Koronapandemian vuoksi moni työssäkäyvä paiskii nyt etätöitä olosuhteissa, jotka ovat kaukana perinteisestä etätyöstä, sanoo työterveyspsykologi Seppo Tuomivaara Terveystalosta.

Perinteisesti etätyön etuna on nähty se, että työntekijällä on mahdollisuus vetäytyä rauhalliseen paikkaan tekemään työtehtäviä, jotka sisältävät vaativaa ja pitkäjänteistä ajatustyötä.

– Kaiken kaikkiaan etätyötä on pidetty mahdollisuutena blokata asiantuntijatyöhön liittyvät häiriöt pois, Tuomivaara sanoo.

Nyt moni kuitenkin työskentelee kotona yhdessä omien perheenjäsenten kanssa. Kotona saattaa olla pieniä lapsia ja puoliso. Näissä olosuhteissa työrauha ei välttämättä toteudu.

Tilanteessa on uutta myös se, että moni työntekijä ei välttämättä haluaisi olla etätöissä.

– Perinteisesti etätyöhön on liitetty vapaus ja joustavuus. Nykytilanteessa tätä vapautta ei samalla tavalla ole, Tuomivaara sanoo.

Miten työntekijä voi huolehtia siitä, ettei kuormitu työssään, mutta saa työt kuitenkin tehdyiksi niissä olosuhteissa, jotka omassa kodissa vallitsee?

– Perusohje on, että etätyöpaikkaan pitäisi rakentaa saman tyyppisiä rutiineja ja käytäntöjä, joita on käytössä perinteisessä konttoriympäristössä, Tuomivaara sanoo.

Jos etätöitä paiskitaan kotona koko perheen voimin, on Tuomivaaran mielestä tärkeää suunnitella työpäivän rytmitys yhdessä.

– Joka aamu on hyvä pitää työmaakokous, jossa käydään läpi mitä kullakin on tehtävänä, milloin kukin aikoo mitäkin tehdä ja missä paikassa, Tuomivaara neuvoo.

Jos jollain perheenjäsenistä on tarve soittaa työpuheluita tai pitää etäpalavereja, on hyvä neuvotella etukäteen, missä tilassa ja mihin aikaan ne tehdään.

Mikäli perheessä on pieniä lapsia, niin työn suunnittelun tärkeys korostuu entisestään.

– Itse näen, että työn tekemisen kannalta on mielekästä ottaa vahtivuoroja, jolloin työtä lohkotaan kolmen-neljän tunnin työrupeamiin, Tuomivaara sanoo.

Vanhemmat voivat rytmittää työvuorot esimerkiksi niin, että toinen tekee työtä aamulla seitsemästä aamukymmeneen, jolloin vanhemmat tekevät vahdin vaihdon. Toinen vanhempi aloittaa oman työpäivänsä, kun toinen siirtyy vahtimaan lapsia. Kolmen tunnin kuluttua vahtivuoro taas vaihdetaan.

Jos vanhemmat eivät kuitenkaan pysty jakamaan lasten hoitoa esimerkiksi päällekkäisten työaikataulujen takia, Tuomivaara peräänkuuluttaa armollisuutta itselle.

– Jos on tilanne, jossa lapsi ei viittä minuuttia kauempaa viihdy yksin leikkimässä, niin omaan tekemiseen täytyy suhtautua armollisesti ja suhteuttaa tavoitteet tilanteen mukaan, hän sanoo.

Tuomivaara muistuttaa, että myös etätyössä on tärkeää huolehtia, että pitää riittävästi taukoja. Ne jäävät herkästi pois erityisesti silloin, kun työntekijä uppoutuu työhönsä.

– Kun ihminen pääsee flow-tilaan, hän saattaa istua tuntejakin työkoneen ääressä, jolloin työajat voivat venyä. Voi tulla työn ja muun elämän rajan hämärtymistä, jolloin ei välttämättä olla tietoisia siitä, kuinka paljon työ kuormittaa tai miten paljon siihen on käytetty aikaa, hän sanoo.

Tilanne johtaa ennen pitkään ylikuormittumiseen. Tämän välttämiseksi työhön siirtymiseen kannattaa kehittää etätyössä oma rutiini.

– Itse olen kokenut aamulenkin toimivaksi siirtymäksi työpäivään. Twitterissä huomasin, että eräs perhe oli yhdessä aamulenkillä ennen työpäivää, mikä on myös yksi ratkaisu, Tuomivaara sanoo.

Siirtymät auttavat pääsemään ”työmoodiin” ja kytkemään sen taas pois päältä.

Tuomivaaran mukaan pitkällä etätyörupeamalla on edellytykset sekä lisätä että vähentää ihmisten hyvinvointia.

– Jos ihmiset saavat kokemuksen, että kotona voi keskittyä ja aikaa jää enemmän myös muulle elämälle, niin silloin etätyö voi lisätä työhyvinvointia. Jos taas etätyön käytännöt eivät ole selkeitä, niistä ei pystytä sopimaan ja etätyöpäivät venyvät vapaa-ajalle, tilanne alkaa kuormittaa ihmisiä. Paljon on kiinni siitä, miten ne olosuhteet ja työ pystytään suunnittelemaan, Tuomivaara summaa.