Syöpään sairastuneet kaipaavat huomattavasti lisää tukea työelämään palatakseen. Vaikka iso osa syöpään sairastuneista palaa töihin alle vuoden sisällä diagnoosista, jopa 20 prosenttia jää sairastumisen takia pysyvästi pois työstä. Joka kolmas syöpään sairastuva on Suomessa työikäinen.

Syöpätyyppejä tunnetaan Suomessa yli 200 ja jokaisen sairastuneen tilanne on erilainen. Toipumisaika riippuu siitä, millaisen leikkauksen ja millaiset syöpähoidot sairaus vaatii, mutta myös siitä, miten hyvin töissä pystytään mukautumaan työntekijän terveydentilan muutokseen. Työtehtävien ja työajan uudelleenjärjestely vaatii usein yhteistyötä paitsi työntekijän ja esimiehen, myös työterveyshuollon ja työorganisaation välillä. Suuri osa sairastuneista on kuitenkin todella motivoitunut palaamaan töihin.

–Työ on parhaimmillaan kuntouttavaa. Diagnoosin saanut joutuu potilaan rooliin ja se voi olla vaikeaa ihmisen identiteetille. Moni haluaa olla pian taas muutakin kuin potilas ja päästä kiinni arkeen, sanoo Suomen syöpäpotilaat ry:n työelämäkoordinaattori Marketta Liljeström.

Suomen Syöpäpotilaat ry toteutti toukokuussa 2019 Työelämä ja syöpä -kyselyn (376 vastausta). Syöpään sairastuessaan yli 80 prosenttia vastaajista oli työsuhteessa, mutta kyselyn hetkellä kokoaikaisessa työssä käyvien osuus oli enää 58 prosenttia. Yli puolet palaa töihin vuoden sisällä diagnoosista, 70 prosenttia samaan työpaikkaan. Jopa 20 prosenttia ei palannut töihin sairastumisen jälkeen.

Suomen työterveyslääkäriyhdistys ry:n puheenjohtaja, työterveyden ylilääkäri ja työterveyshuollon erikoislääkäri Minna Pihlajamäki sanoo, että erikoissairaanhoidon ja työterveyden yhteistyön pitäisi toimia heti diagnoosin saamisesta asti. Vaikka akuutin syöpäepäilyn ollessa päällä on tärkeää selvittää mistä on kyse, ja miten syöpää hoidetaan, myös kuntoutumisen pitäisi olla puheissa alusta asti.

– Töihin paluun suunnitelma pitää tehdä heti kun sairausloma alkaa. Silloin voidaan määritellä, mikä on suunnilleen oletettu toipumisaika, Pihlajamäki sanoo.

Pihlajamäki korostaa, että työterveydessä ollaan erikoistuttu arvioimaan ihmisen työkykyä, joten työterveyden pitäisi olla kiinteästi mukana hoidossa. Ideaalitilanteessa potilas voisi tavata samaan aikaan yhteisellä vastaanotolla sekä onkologin että työterveyslääkärin.

– Mitäpä jos erikoissairaanhoidossa määriteltäisiin hoito, mutta kaikki sairauslomat tulisivat työterveyden kautta? Pihlajamäki ehdottaa.

Syövällä on vaikutusta ihmisen toimeentuloon, työkykyyn ja elämänlaatuun. Yli puolet potilaista kokee, että hoitojen aikataulussa joustettiin työtilanteen mukaan. Eniten tukea työntekijät saivat omassa työyhteisössä lähiesihenkilöiltä ja työkavereilta. Tulot laskivat sairastumisen myötä 75 prosentilla vastaajista ja jopa 91 prosenttia koki syövän vaikuttaneen fyysiseen, psyykkiseen tai sosiaaliseen toimintakykyyn. Liki puolelle ei tarjottu hoitojen aikana tukea jaksamiseen tai arjen uudelleen järjestelyyn.

Syövän sairastanut työntekijä saatetaan kokea uhaksi myös työpaikoilla. Työnantaja miettii taloudellisia kuluja ja työkaverin sairastuminen on kriisi koko työyhteisölle. Docrates Syöpäsairaalan toimitusjohtaja Ilpo Tolonen sanoo, että syöpään pitäisi suhtautua työpaikalla elämäntilanteena muiden joukossa. Poissaoloja tulee ihmisille muutenkin esimerkiksi vanhemmuuden takia. Sairauslomat tulevat toki yllättäen, mutta muuten niissä ei ole mitään erikoista.

Rintasyövän sairastanut Leena Vainio aloitti osa-aikaisessa työssä pari kuukautta hoitojen jälkeen. Aika tuntui ennen terveestä naisesta pitkältä, mutta pian kävi ilmi, ettei toipuminen ollutkaan tarpeeksi pitkällä. Syöpähoidot olivat jättäneet jälkensä, eikä Vainion selkä kestänyt työskentelyä, joten Vaino on jäänyt uudestaan sairauslomalle. Jälkikäteen Vainio toivoo, että työterveydessä olisi osattu arvioida, ettei Vainio ole vielä työkykyinen, vaikka itse kuvittelikin niin.

–Olisi ollut myös ihanaa kuulla kuntoutumisesta jo heti hoitojen alussa. Ei siinä vaiheessa itse pysty miettimään sitä, miten moni paranee, vaan ihminen ajattelee, että apua mä kuolen.

Pitkä paranemisaika ja syövästä seuranneet muut ongelmat ovat olleet Vainolle ikävä yllätys, mutta sinänsä sairastumisessa on ollut hyvääkin. Elämän prioriteetit ovat kirkastuneet.

– Parasta tukea sain lähipiiriltä, työelämäkoordinaattorilta, syöpäjärjestöltä ja ihanasta työpaikasta, jossa ehdin vähän aikaa olla. Palveluita on saatavilla, mutta ne pitää itse etsiä, se on raskasta. Muistan hyvän hoidon, jota olen saanut, mutta muistan loppuelämäni myös ne kerrat, kun järjestelmä ei toiminut, ja minun piti kertoa itse lääkärille, että minulla on syöpä, Vaino sanoo.

Työelämä ja syöpä -tutkimus julkaistiin tiistaina Suomi Areenassa.