Korona eristi vanhukset läheisistään koko kevääksi. Rajoitukset koettiin raskaina niin ikäihmisten kuin omaistenkin, mutta myös henkilökunnan taholta. Tasapainoilu rajoitusten, turvallisuuden ja riittävän hoivan toteutumisen välillä on vaatinut osaamista sote-ammattilaisilta.

THL:n tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri arvioi, että korona nosti esiin niitä asioita, joita pitää jatkuvasti käsitellä erityisesti hoivasektorilla.

– Korona toi esille ensinnäkin sen hienon asian, että meillä on kollektiivinen tahto panostaa elämään. Hauraat ihmisryhmät on asetettu prioriteettiasemaan ja koko järjestelmä valjastettiin siihen, tilanteessa, jossa emme tienneet miten tulee käymään.

Toinen asia, jota on Finne-Soverin mukaan käsitelty kuitenkin vähemmän on, että koko kansakunta pohtii nyt sitä, mikä oikeasti on tärkeää. Ilman koronaakin ikäihmisten hoivassa tehdään päivittäin päätöksiä, jotka koskevat heidän perusoikeuksiaan.

Saako liikkua, vai pitääkö estää?

– Geriatrin näkökulmasta haaste on ollut hoivakotien muistisairaiden suuri määrä. He eivät muista ohjeita, mutta jotta he pysyisivät jonkinlaisessa kunnossa, heidän tulisi voida kulkea ja toimia arjessa mielensä mukaan.

Iäkkäillä monisairailla on paljon sydän- ja verisuonitauteja, jotka altistavat komplikaatioille. Sosiaalisesti ja lääketieteellisesti hoivakotien asukkaat ovat hauraimpia.

– Hoivakotien ja palvelutalojen henkilökunta joutuu tekemään joka päivä päätöksiä koskien vanhusten perusoikeuksia, oli koronaa tai ei. Yksilö versus yhteisö. Joka päivä joudutaan punnitsemaan herra Möttösen etu ja rouva Tarkiaisen etu. Riskiryhmissä ne ovat usein ristiriidassa keskenään. Mikä on tärkeämpää? Onko se se, että herra Möttönen voi toteuttaa itseään hieman poikkeavilla tavoilla, esimerkiksi kulkemalla toisten huoneissa, josta sitten rouva Tarkiainen ahdistuu, koska se on hänen huoneensa, Finne-Soveri kuvailee.

Yksilön tarpeet joudutaan koko ajan punnitsemaan muitten ihmisten tarpeita vasten ja turvallisuus joudutaan punnitsemaan yhteisön turvallisuutta vasten.

– Saako liikkua, vai pitääkö estää? Miten tällaiset asiat tehdään niin, että jokainen voisi valita mieleisensä asian ilman, että perusoikeuksiin puututaan. Korona ei tuonut tähän mitään uutta, Finne-Soveri muistuttaa.

Toinen iso asia, jota henkilökunta ratkoo päivittäin, ja jonka korona nosti esiin on turvallisuus vai elämänlaatu elämän loppuun asti.

– Covid-virus toi tämän kysymyksen kaikkien ratkottavaksi ja se kulkee läpi koko yhteiskunnan: kumpi tulee ensin. Me kaikki vanhenemme yksilöllisesti ja on mahdoton luoda sellaista keittokirjaa, jota arjessa seuraamalla voitaisiin tehdä aina oikein. Yksilön tarpeet joudutaan koko ajan punnitsemaan muitten ihmisten tarpeita vasten ja turvallisuus joudutaan punnitsemaan yhteisön turvallisuutta vasten.

Kotona asuvat yli 75-vuotiaat ovat joutuneet jättäytymään myös vapaaehtoiseen karanteeniin.

Epidemia ei ole se hetki, jolloin mennään harmaalla alueella.

– He ovat ehkä ajatelleet, että tulkoot korona jos on tullakseen, tällaisiakin ääniä on kuultu. mutta se ei olekaan enää oma asia, vaikka periaatteessa selviäisikin koronasta, eikä olisi viemässä sitä yhtä tehohoitopaikkaa. Nämä eivät ole omia asioita pelkästään.

Finne-Soverin mukaan hoitohenkilökunnasta tuli tänä keväänä osa yhteiskunnallista keskustelua.

– He eivät enää olekaan pelkästään hoivan tarjoajia, vaan yksi kohderyhmä. Kyse on myös heidän turvallisuudestaan, kuinka heidän kauttaan voi virus levitä ja mitä se merkitsee heille. Suuri asia ja peruskysymykset ovat samat: valitseeko laki, Valvira vai hoitaja. Epidemia ei ole se hetki, jolloin mennään harmaalla alueella, vaan silloin mennään lain mukaan. Kyse on monien ihmisten turvallisuudesta.

Onko korona opettanut meille jo jotain? Onko meillä toivoa?

– Kokemus on opettanut meille, kuinka huolehdimme toisistamme ja toistemme turvallisuudesta mutta myös toistemme hyvinvoinnista. Tämä on tuonut läpinäkyväksi sitä osaamista, mitä hoivakodeissa ja palvelutaloissa on ollut jo ennestään ja kykyä ottaa huomioon yksilön ja yhteisön tarpeet. Se on siellä sisäänrakennettuna.

Finne-Soveri uskoo, että rajoituksia voidaan tulevaisuudessa karsia, vaikka niistä ei välttämättä kokonaan päästä.

– Epidemioita ja uhkakuvia riittää, mutta uskon, että opimme käyttämään suojavarusteita ja kehittämään materiaaleja, joiden avulla fyysinen läheisyys onnistuu, eikä kenenkään tarvitse kuolla yksin.

Finne-Soveri puhui viime viikolla julkaistussa HALIn webinaarissa Inhimillinen hoiva ja hoito – miten suojelemme toisiamme menemättä liiallisuuksiin?

Lue lisää:

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020.