Vaikka ihmisillä on taipumus arvioida terveyteensä liittyviä riskejä optimistisesti, ihmisten arviot omista riskeistään heijastelevat myös todellisia riskitekijöitä.

Esimerkiksi he, joiden perheessä on sydän- ja verisuonisairautta, diabetesta, syöpää tai masennusta, kokevat oman riskinsä sairastua kyseiseen tautiin keskimäärin suuremmaksi kuin muut. Ihmiset näyttävät huomioivan omissa riskiarvioissaan myös omat elintapansa ja muut riskitekijänsä, kuten ylipainon.

Tiedot ilmenevät Helsingin yliopiston tuoreesta väitöskirjatutkimuksesta.

Se, että ihminen tiedostaa riskinsä, ei kuitenkaan yksinään yleensä riitä pysyvissä elintapamuutoksissa onnistumiseen.

– Sairauksien riskeistä tiedottamisen lisäksi ihmiset tarvitsevat usein tukea esimerkiksi liikunnan lisäämiseen tai ruokavalion muutokseen, väitöskirjatutkija Marleena Vornanen Helsingin yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Vornasen väitöstutkimuksessa tarkasteltiin myös tavallisten ihmisten näkökulmia genomitutkimusten sattumalöydöksiin, joilla tarkoitetaan genomitutkimuksessa havaittua perinnöllistä riskiä, jonka selvittäminen ei ollut tutkimuksen alkuperäinen tavoite.

Ihmisten suhtautuminen sattumalöydöksiin riippuu ehkäisevän hoidon tehokkuudesta ja sairauden vakavuudesta. Merkitystä oli myös ihmisen omalla elämäntilanteella sekä sillä, miten sairaus tai tieto riskistä käytännössä vaikuttaisivat omaan elämään ja ihmissuhteisiin.

Tutkimuksen perusteella tieto perinnöllisistä riskeistä tuntui pelottavalta, jos hoidon saaminen arvioitiin hankalaksi. Aiemmat kokemukset siitä, millaista erilaisten sairauksien kanssa on elää tai miten sujuvaa tai haastavaa hoitoon pääseminen on, voivat tuottaa joko huolta tai luottamusta genomitietoon liittyen.

– Jotkut tutkimuksen osallistujat esimerkiksi kokivat, että psykiatristen sairauksien perinnöllisten riskien tietäminen olisi pelottavaa, koska he arvioivat, että hoitoa olisi tarpeen tullen vaikea saada. Myös riski syövästä koettiin huolestuttavana, mutta huolta vähensi kokemus siitä, että syöpää sairastava saa Suomessa varmasti tehokasta hoitoa.

Kun perinnöllisistä riskeistä viestitään ihmisille, täytyy samalla kertoa, mistä ja miten hän voi tarvittaessa hakea asiaan tukea ja hoitoa itselle ja perheenjäsenille.

Tutkijan mukaan sairauksien riskien viestinnässä tulisi pyrkiä ottamaan huomioon ihmisten kokemukset ja käsitykset sairauksista, sillä ne vaikuttavat siihen, miten ihminen käsittelee uutta riskitietoa.

– Ihminen saattaa esimerkiksi helposti ohittaa koko asian, jos tieto on ristiriidassa hänen aiempien käsitystensä kanssa. Yksilöllinenkään riskitieto ei silloin edistä terveyttä toivotulla tavalla, Vornanen toteaa.

Vornasen väitöskirja tarkastetaan 19. kesäkuuta Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.