Juuri julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat maitoallergian siedätyshoidon onnistumiseen ja vaikeiden allergisten reaktioiden riskitekijöitä hoidon aikana.

Tällä hetkellä ruokasiedätys on kokeellista hoitoa.

Maitoallergiaa hoidetaan yleensä lääkärin ohjeiden mukaan poistamalla maitoproteiini ruokavaliosta. Maitoallergia paranee usein kasvun myötä itsestään ja maitoproteiini voidaan palauttaa ruokavalioon.

Mikäli maitoallergia jatkuu lähelle kouluikää, voidaan lääkärin seurannassa kokeilla siedätyshoitoa maidolla. Siedätettäessä allergeenia annetaan vähitellen suurenevina annoksina, jolloin elimistö oppii vähentämään liiallista reaktiotaan allergeeniin.

Siitä on saatu lupaavia tuloksia, tosin pienissä tutkimuksissa.

Husin Iho- ja allergiasairaalassa ja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) nyt tehtyyn tutkimukseen osallistui 296 yli viisivuotiasta, jotka sairastivat IgE-vasta-ainevälitteistä lehmänmaitoallergiaa.

Tutkimuksen perusteella nyt tiedetään, miten lapsen maitoallergian vasta-ainetaso ennustaa hoidon onnistumista sekä millaiset sivuvaikutukset liittyvät suurentuneeseen riskiin saada vaikea allerginen reaktio.

– Tämä tieto auttaa meitä arvioimaan vasta-ainetason perusteella, keille siedätyshoito kannattaa aloittaa ja keitä ovat riskipotilaat, kertoo lastentautien erikoislääkäriksi erikoistuva lääketieteen lisensiaatti Tiina Kauppila Husin Iho- ja allergiasairaalasta.

Hän tekee tutkimuksessa väitöskirjatyötään.

Tutkimuksen mukaan matala maitovasta-ainetaso ennustaa, että maitoallergia voi parantua siedättämällä tai itsestään. Tosin, koska kyseessä ei ollut kontrolloitu tutkimus, ei voida sanoa, kuinka moni lapsi olisi kasvanut ulos maitoallergiastaan joka tapauksessa ilman siedätystä.

Yleisimmät syyt maitosiedätyksen keskeyttämiseen olivat ylävatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, nielemisvaikeus, hengitystieoireet ja anafylaktinen reaktio.

Hengitystieoireet olivat vahvasti yhteydessä korkeampaan maito IgE-vasta-ainetasoon ennen siedätyksen alkua, mutta ruuansulatuskanavaan liittyvillä oireilla ei vastaavaa yhteyttä havaittu.

– Tutkimus tarjoaa maitosiedätystä harkitseville perheille käytännön tietoa onnistumisen todennäköisyydestä, Kauppila kertoo.

Kotona päivittäin juotavien maitoannosten määrää lisättiin tutkimuksessa noin viikoittain neljän kuukauden ajan aina 2 desilitran tavoiteannokseen. Samanaikaisesti lapset ottivat päivittäin antihistamiini-allergialääkettä.

Lopulta 56 prosenttia tutkimukseen osallistuneista lapsista pystyi jatkamaan päivittäistä maidon juomista yli kahden desilitran ja 18 prosenttia alle kahden desilitran annoksella. Loput lapsista eivät juoneet maitoa lainkaan.

Tietoa kerättiin kolmessa vaiheessa: kolme kuukautta ja vuoden kuluttua maksimiannoksen jälkeen sekä maidon juonnin keskeytysten yhteydessä.

Kaikkien potilaiden tilanne käytiin vielä läpi vuosien 2016 ja 2017 aikana kyselylomakkeella tai puhelimitse.

Ruoka-allergiat ovat lisääntyneet, ja lehmänmaitoallergia on yksi yleisimmistä: 2–3 prosenttia imeväisikäisistä ja puolisen prosenttia vanhemmista lapsista kärsii siitä.

Maitoallergian oireita ovat ihottuma, oksentelu, ripuli ja hengitystien oireet ja niitä saattaa ilmetä jopa hyvin pienistäkin maitomääristä.

Julkaisemme uudelleen Mediuutisissa aiemmin julkaistuja, luetuimpia juttujamme. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 19.03.2019.