MS-taudin esiintyvyys on noussut Suomessa tasaisesti kuluneiden 50 vuoden aikana, selviää Turun yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta.

Potilaiden eliniän piteneminen selittää osin esiintyvyyden nousua, mutta myös taudin ilmaantuvuus on noussut 1990-luvulta lähtien.

Ilmaantuvuus tarkoittaa uusien sairaustapausten määrää suhteutettuna väestöön, esiintyvyys taas olemassa olevien sairaustapausten määrää suhteessa väestöön.

Ilmaantuvuuden nousu voi selittyä ainakin osittain taudin aiempaa varhaisemmalla ja herkemmällä diagnostiikalla.

Taudin esiintyvyydessä ja ilmaantuvuudessa on merkittäviä alueellisia eroja.

”Esiintyvyys oli erityisen korkea Suomen länsi- ja lounaisosissa, ja korkein esiintyvyys todettiin Etelä-Pohjanmaalla. Itä-Suomessa MS-taudin esiintyvyys ja ilmaantuvuus olivat kolmanneksen alhaisemmat”, kertoo väitöskirjatutkija, lääketieteen lisensiaatti Anna-Leena Pirttisalo tiedotteessa.

Alueelliset erot MS-taudin epidemiologiassa liittyvät todennäköisesti väestörakenteen ja ympäristötekijöiden poikkeavuuksiin sekä geneettisiin eroihin itä- ja länsisuomalaisten välillä, Pirttisalo arvioi.

Tutkimus. Väitöskirjatutkija, lääketieteen lisensiaatti Anna-Leena Pirttisalo. Klaus Käyhkö

Sairaalahoitojaksot vähentyneet

MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyä heikentävä neurologinen sairaus. Taudin esiintyvyys kasvaa maailmanlaajuisesti ja esiintyvyyden on todettu suurenevan siirryttäessä päiväntasaajalta pohjoiseen.

MS-taudin esiintyvyyden on todettu jakautuneen Suomessa epätasaisesti jo ensimmäisissä tutkimuksissa 1960-luvulla. Tämän jälkeen tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet pääosin Länsi-Suomeen, eikä Itä-Suomessa ole tehty lainkaan epidemiologisia selvityksiä nykyaikaisten diagnostisten menetelmien aikana.

”Myöskään korkean MS-riskin alueeksi tiedetyn Varsinais-Suomen alueella ei ole aiemmin selvitetty taudin ilmaantuvuutta”, Pirttisalo kertoo.

MS-taudin yleistymisestä huolimatta tautiin liittyvät sairaalahoitojaksot ja niihin liittyvät kustannukset vähenivät Suomessa merkittävästi tutkimusjakson aikana vuosina 2004–2014.

Taudin uusien ja osin aiempaa tehokkaampien lääkehoitojen käyttö lisääntyi selvästi samalla aikavälillä.

”MS-taudin lääkehoidot ovatkin saattaneet vähentää pahenemisvaiheiden määrää ja vakavuutta sekä hidastaa taudin etenemistä vähentäen edelleen sairaalahoidon tarvetta. Potilaiden infektioihin liittyvät hoitojaksot olivat muita hoitojaksoja pidempiä ja sairaalakuolleisuus oli niihin liittyen huomattavasti korkeampi, mikä osoittaa infektioiden ehkäisyn tärkeyden MS-potilailla”, Pirttisalo sanoo.

Sairaalahoitoa vaativat infektiot yhteydessä edenneeseen MS-tautiin

Jatkotutkimuksena Pirttisalon väitöstutkimuksessa selvitettiin sairaalahoitoa vaativille infektioille altistavia tekijöitä Varsinais-Suomessa. Infektion vuoksi sairaalaan joutuneet potilaat olivat vanhempia, pidempään MS-tautia sairastaneita ja useammin miehiä verrattuna muihin MS-potilaisiin.

”Lisäksi heillä oli useammin etenevä MS-tauti sekä enemmän invaliditeettia ja liitännäissairauksia”, Pirttisalo kertoo.

MS-taudin lääkehoito on kehittynyt nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Uudet immuunijärjestelmään vaikuttavat MS-taudin lääkkeet saattavat lisätä potilaiden riskiä infektioille.

”Tutkimuksessamme infektion vuoksi sairaalahoitoon joutuneilla potilailla oli kuitenkin yllättäen MS-taudin lääkehoito käytössä harvemmin kuin verrokkipotilailla. Infektioon liittyvien hoitojaksojen yhteys edenneeseen MS-tautiin ja vähäisempään MS-taudin lääkehoidon käyttöön korostaa taudin tehokkaan hoidon ja potilaiden hyvän toimintakyvyn merkitystä infektioiden ehkäisyssä”, Pirttisalo sanoo.

Hän esittää väitöskirjansa ”Epidemiology of multiple sclerosis in Finland with the emphasis on hospitalization and infection-related admissions” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 19.11.2021.

Korjattu 15.11. kello 9.28 Muokattu kuvan lähde aiemmasta ”Handout Turun yliopisto” -merkinnästä kuvaajaksi Klaus Käyhkö.