Tehohoitoon joutuminen voi olla lapselle järkyttävä kokemus. Lapsi ei ehkä ymmärrä, miksi hän on tehohoidossa tai miksi äiti ja isä eivät ole koko ajan lähellä.

– Lapsella on vaikea olla, häntä pelottaa, hänellä voi olla hengitysvaikeuksia tai kipuja. Isompi lapsi osaa pelätä myös sitä, kuoleeko hän, anestesialääkäri, LT Elina Kyösti pohtii.

Aikuiset eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka traumaattista tehohoito voi olla lapselle.

Vaarana on, että he kiinnittävät huomiota vain lapsen fyysiseen selviytymiseen.

– Sairaudesta ja sen hoidosta olisi hyvä puhua lapsen kanssa rauhallisesti ja ikätasoisesti. Yritetään vastata kysymyksiin, joita lapsella nousee, kuunnellaan, tuetaan ja tsempataan, Kyösti kuvailee.

Tapahtunutta on hyvä käsitellä lapsen kanssa myös tehohoitojakson jälkeen. Lapselle voi tulla painajaisia tai pelkotiloja, joissa pelottava tilanne nousee uudestaan mieleen.

Post-traumaattisista stressireaktioista kärsii eri tutkimusten mukaan 10–34 prosenttia tehohoidetuista lapsista.

Kyöstin väitöstutkimuksessa valtaosa lapsista voi kuitenkin psyykkisesti hyvin viisi vuotta tehohoitojakson jälkeen. Psyykkinen pahoinvointi ei ollut heillä yleisempää kuin verrokkilapsilla, jotka eivät olleet joutuneet tehohoitoon.

– Viidessä vuodessa akuutit ongelmat olivat jo ehtineet väistyä. Mielialaa veivät alaspäin lähinnä raskaat, pitkäaikaiset sairaudet, joista lapset kärsivät. Myös koulussa pärjääminen oli hankalinta niille, joilla psyykkinen jaksaminen oli heikkoa, Kyösti kertoo.