Lapsilta voi puuttua keinoja käsitellä epämiellyttäviä fyysisiä ja psyykkisiä kokemuksia. Validi kipusopeutumismittari voi edistää heikon kivun käsittelykyvyn tunnistamista ennen kuin kipu kroonistuu, tuoreessa väitöstutkimuksessa esitetään.

– Olisi tärkeää, että kivunhallintataitojen ja kipuun sopeutumisen arviointi ja näiden kehittämisessä tukeminen muodostuisivat rutiiniksi kaikkien ikäryhmien, mutta etenkin lasten ja nuorten, kivun hoidossa, lääkäri Maiju Marttinen huomauttaa tiedotteessa.

Kivun arviointiin, kipukokemukseen ja kivun hoitoon liittyy erityispiirteitä ja haasteita paitsi lapsilla ja nuorilla, myös ikääntyneillä. Marttinen tarkasteli väitöskirjatutkimuksessaan lasten ja nuorten kipuun sopeutumista sekä ikääntyneiden kipuun liittyviä tekijöitä ja ikääntyneen väestön kipulääkkeiden käyttöä.

Kivun tiedetään olevan erittäin yleinen oire lapsilla, nuorilla ja ikääntyneillä. Pitkittyessään kivusta muodostuu kuitenkin myös vahvasti tunneperäinen kokemus, johon monet tekijät vaikuttavat.

Kipukokemusta on haastavaa mitata. Kipuun vaikuttavista tekijöistä väestötasolla ei tiedetä riittävästi.

Marttinen määritti väitöskirjatutkimuksessaan englannista suomeksi käännetyn, nimenomaan lapsille ja nuorille kehitetyn, kipusopeutumismittarin (Pain Coping Questionnaire, PCQ) faktorirakenteen. Tutkimuksen validointianalyyseissä suomenkielinen PCQ osoittautui sopivaksi mittariksi mittaamaan lasten ja nuorten kipuun sopeutumista.

Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että lähes neljä viidestä päijäthämäläisestä ikääntyneestä raportoi kokeneensa kipua viimeisen kuukauden aikana. Ne henkilöt, jotka raportoivat eniten kipua, asuivat useammin yksin, sijoittuivat matalampaan sosioekonomiseen luokkaan ja olivat useammin ylipainoisia sekä monisairaampia.

Ikääntyneistä 84 prosenttia oli vuoden aikana noutanut apteekista jotakin reseptillä määrättyä kipulääkettä. Lähes neljälle viidestä oli määrätty tulehduskipulääkkeitä ja kolmasosalle opioideja. Sekä tulehduskipulääkkeiden että opioidien käyttöön liittyy ikääntyneillä erittäin runsaasti mahdollisia haittoja. Ainoastaan sairauksien määrän todettiin olevan itsenäisesti yhteydessä kipulääkeostoihin.

Marttinen haluaakin painottaa kipupotilaiden kokonaisvaltaista ja moniammatillista arviointia ja hoitoa kliinisessä työssä.

– Useiden tekijöiden, joiden todettiin olevan yhteydessä kipuun ikääntyneillä, tiedetään liittyvän esimerkiksi sosiaaliseen syrjäytymiseen. Pitkäaikaisen kivun tilanteessa tulee tarkastella potilasta kokonaisuutena. Myös psykologiset tekijät tulee ottaa aiempaa aktiivisemmin huomioon, jotta voidaan siirtää hoidon painopiste lääkkeellisten hoitojen sijasta lääkkeettömiin hoitomuotoihin, kuten kansainväliset suositukset ohjeistavat.

Marttinen työskentelee terveyskeskuslääkärinä Keravan terveyskeskuksessa, jossa hän toimii kroonisen kivun moniammatillisen hoitomallin vastuulääkärinä. Hänen väitöskirjansa tarkastetaan perjantaina 13. joulukuuta Tampereen yliopistossa.