Jos olisin Suomen hallituksessa, istuisin alas valinnanvapauslakiesityksestä annetut lausunnot luettuani ja miettisin. Miettisin pitkään ja hartaasti sitä, mitä oikeastaan olen tekemässä.

Lakiluonnoksesta annetut yli 700 lausuntoa on nyt julkaistu 40-sivuisessa yhteenvedossa.

Hallituksen esityksestä annetut myönteiset kommentit liittyvät suurelta osin hyvin yleisen tason asioihin, kuten siihen, että valinnanvapauden periaatteeseen suhtaudutaan pääosin positiivisesti. Ovatpa lausunnonantajat myöntäneet senkin, että kilpailu asiakkaista ja kapitaatiorahoitus edistävät toimintatapojen muutosta ja uusien palveluinnovaatioiden käyttöönottoa.

Hienoa! Mutta eiväthän nämä ole koskaan olleet sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita.

Uudistukselle asetetuille konkreettisille tavoitteille uhkaa lausuntojen perusteella käydä huonosti. Siis sote-palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden parantamiselle, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiselle sekä palveluketjujen yhtenäistämiselle.

Ja ne kustannussäästöt – no, niitä kolmea miljardia saa pussata hyvästiksi.

Minua itseäni kylmäsi yhteenvetoa lukiessani eniten se, miten monessa kohdassa sanottiin ehdotetun mallin riskiksi muun muassa se, että asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti kohdistuvatkin paremmassa asemassa oleville.

Maakunnat eivät välttämättä pysty ohjaamaan riittävästi voimavaroja heikommassa asemassa oleville. Ylipäänsä paljon palveluita tarvitsevien asema vaikuttaa heikentyvän, kun esitetty malli ei mitenkään tue palveluintegraatioiden rakentamista.

Voiko lakiesitys mennä enää tätä pahemmin metsään?

Nykyinen sote-järjestelmä ei ole täydellinen. Huonompaan suuntaan silti mennään, jos palvelut pirstotaankin entistä hajanaisemmiksi.

Valinnanvapautta koskevan lainsäädännön kiemuroiden jälkeen ei ole voinut välttyä ajatukselta, että hallituksen prioriteeteissa elinkeinopolitiikka on päässyt livahtamaan sosiaali- ja terveyspolitiikan edelle.

Jos nyt istuisin Suomen hallituksessa palaisin pohtimaan, mitkä ovat sote-uudistuksen todelliset tavoitteet. Edistänkö yritysten etua vai kansalaisten hyvinvointia? Taannoin alkoholilain käsittelyssä vaaka kallistui yritysten puoleen.

Maaliskuussa eduskunnalle lopulta annettavasta lakiesityksestä nähdään, mitkä todella ovat sote-uudistuksen tavoitteet.