Jussi Helttunen

Eutanasia-lakialoite on parasta aikaa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä.

Lakialoitteessa haluttaisiin laillistaa eutanasia tilanteissa, joissa muu hoito ei riitä lieventämään kuolevan ihmisen kärsimyksiä.

Eutanasiaa käsittelevään kansalaisaloitteeseen kerättiin nimiä vuosi sitten. Vaadittavat 50 000 nimeä tulivat kasaan varsin nopeasti. Aiemminkin vastaavia aloitteita on ollut, mutta ne eivät ole saaneet yhtä paljon kannatusta. On hyvin kiinnostavaa, miksi lakialoite sai nyt niin paljon kannatusta. Johtuiko kannatus nimekkäistä aloitteen käynnistäjistä vai jostakin muusta?

Keskustelu eutanasiasta on myös sen määrittelyä, mitä on arvokas elämä ja hyvä kuolema sekä millaisia ovat elämän viimeiset vuodet. Julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, kuinka vanhainkotien hoidon tasossa on ongelmia ja miten turvatonta ja yksinäistä vanhusten elämä kotihoidossa voi olla.

Esimerkiksi Lääkäriliitto ei kannata eutanasian laillistamista vaan vaatii panostamista saattohoitoon.

Saattohoidon taso Suomessa vaihtelee huomattavasti. Laadukasta saattohoitoa voi olla vaikea saada.

Laadukkaasta saattohoidosta ja etenkin hyvästä kuolemasta puhutaan Suomessa varsin vähän. Kuolema on aiheena vaikea. Siksi siitä puhumista vältellään ja se mieluummin siirretään pois tietoisuudesta.

Kuolema on arvaamaton eikä sovi suunnitelmalliseen arkeen. Helsingin Sanomien haastattelussa lokakuussa Suomen kuolemantutkimuksen seuran puheenjohtaja Anja Terkamo-Moisio sanoo, että ihmiset haluavat hallita koko elämäänsä ja jopa kuolemaansa.

Siksi ajatus eutanasian mahdollisuudesta saattaa tuoda helpotusta tilanteessa, jossa koko ajatus kuolemasta tuntuu etäiseltä ja vaikealta ja kuva kuolemasta on täynnä kipua ja yksinäisyyttä kasvottomassa laitoshoidossa.

Kun eutanasia-aloite tulee eduskunnan käsittelyyn, on toivottavaa, että keskustelua käydään myös hyvästä saattohoidosta ja hyvästä kuolemasta.

Toivottavasti surullisten kuolemakokemusten lisäksi käytäisiin enemmän ja rohkeammin keskustelua kuolemasta yleensä, erilaisista kuolemista ja läheisten kokemuksista kuolemasta. Jos kuolemasta pystyttäisiin puhumaan enemmän, tulisi sen monimuotoisuus ja luonnollisuus paremmin esiin.

Ikääntyneiden määrän kasvaessa suhde omaan tai läheisten kuolemaan tulee lähivuosina yhä useamman suomalaisen käsiteltäväksi. Siksi aihetta olisi tärkeä uskaltaa lähestyä eri näkökulmista.

Vaikka läheisen menettäminen on aina raskas kokemus, voi kuoleman hetki olla myös rauhallinen ja hyvä.

Monenlaisten kuolemien joukossa eutanasiallakin voi joissain tapauksissa olla pätevä peruste. Yhä useammin nousisi varmasti esiin se, kuinka vaikeaakin sairautta sairastavalle ja tämän omaisille jokainen viimeinen päivä ja tunti ovat korvaamattoman arvokkaita.