Keskustelussa pitäisi kuitenkin tuoda enemmän esiin myös terveydenhuollon ammattilaisten arki. Soten digitalisaation täytyy tukea sitä, että lääkäri tai hoitaja voi hoitaa oman työnsä eli potilaan mahdollisimman hyvin.

Kuinka tässä onnistutaan tällä hetkellä?

Terveydenhuollon organisaatioiden valmiudet digitalisaatioon ja sen edistämiseen ovat hyvin eritasoisia. Ammattilaisilla tulee olla osaamista digitaalisten välineiden käytöstä ja käyttötilanteista, mutta tähän liittyvää koulutusta on tarjolla vähän tai ei ollenkaan.

Tulosten perusteella suomalaiset suhtautuvat lähtökohtaisesti hyvin positiivisesti digitaalisiin sote-palveluihin ja käyttökokemukset niistä ovat myönteisiä.

Etävastaanottojen ja muiden digitaalisten potilaskontaktien lisääntyminen tarkoittaa monta kertaa uudenlaista työnteon mallia pelkästään fyysisiin kontakteihin perustuvaan potilastyöhön verrattuna. Organisaatiossa pitäisi olla mietittynä se, millä keinolla – digitaalisesti vai fyysisesti – hoidetaan mitä ja missä hoidon vaiheessa.

Terveydenhuollon etäpalveluiden lisääntyessä lisääntyy monta kertaa myös huoli siitä, katoaako inhimillinen kontakti terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden väliltä jossain vaiheessa kokonaan.

Kysyimme suomalaisten mielipidettä asiasta helmikuussa TNS Kantarilla teettämässämme kyselytutkimuksessa. Tulosten perusteella suomalaiset suhtautuvat lähtökohtaisesti hyvin positiivisesti digitaalisiin sote-palveluihin ja käyttökokemukset niistä ovat myönteisiä. 73 prosenttia vastaajista kokee, että oma arki on helpottunut, kun osan asioista voi hoitaa verkossa.

Pidemmän aikavälin kehitykseen liittyen vastauksia sen sijaan värittää huoli. Kun kysyttiin näkemyksiä ja mielipiteitä tulevaisuuden terveydenhuollosta, puolet (51 %) vastaajista sanoi pelkäävänsä inhimillisen vuorovaikutuksen kadonneen terveydenhuollosta.

Kaksi kolmasosaa (69 %) oli sitä mieltä, ettei inhimillistä työtä voi korvata teknologialla ja että hoitohenkilökuntaa tarvitaan edelleen yhtä paljon.

Viesti on selkeä: inhimillistä kontaktia ja vuorovaikutusta ei saa unohtaa terveydenhuollosta. Tästä potilaat ja ammattilaiset ovat samaa mieltä. Onkin olennaista nähdä se, että digitaalinen palvelu ei sulje pois fyysistä kontaktia, vaan tuo sen rinnalle uuden kanavan. Tarvitsemme molempia.

Palvelukokonaisuuksien suunnittelussa täytyy ottaa huomioon sekä potilaan että ammattilaisen tarpeet ja mielipiteet. Terveydenhuollon organisaatioissa digitaalisen toimintamallin rakentaminen ja käyttöönotto voi olla iso muutos, joka tulisi suunnitella ja toteuttaa yhdessä henkilökunnan kanssa.

Missä tilanteissa ja millä tavalla käytetään digitaalista välinettä, milloin ei? Nämä ovat olennaisia kysymyksiä myös toimivien hoitopolkujen, hoidon seurannan ja esimerkiksi potilassuhteen jatkuvuuden näkökulmasta.

Kolmasosa (30 %) kyselyymme vastanneista odottaa terveydenhuollon kehitystä ja uusia innovaatioita innoissaan. Terveydenhuollon digitalisaatio tulee edelleen jälkijunassa muihin toimialoihin verrattuna, mutta valmius rattaiden nopeampaan pyörittämiseen on sekä potilailla että terveydenhuollon ammattilaisilla hyvä.

Digitalisaation tuoma etu syntyy siitä, että eri toimijoiden siitä saamat höydyt osataan yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi. Kun digitaalisia kanavia käytetään järkevästi, niiden myötä tehostunut toiminta parantaa omalta osaltaan mahdollisuuksia panostaa fyysisiin vastaanottoihin ja hoidon jatkuvuuteen.

Tätä toivovat ja tästä hyötyvät potilaat ja ammattilaiset. Terveydenhuollon organisaatiot taas pystyvät entistä parempaan tiedolla johtamiseen digitaalisista työkaluista saatavan datan avulla.

Kun pidämme ihmisen – niin potilaan kuin ammattilaisen – terveydenhuollon keskiössä, voitamme kaikki.

Ville Salaspuro, lääketieteellinen johtaja, Mediconsult Oy