Turun yliopisto kehittää digitaalista hoito-ohjelmaa raskausajan masennukseen.

Lisäksi Yhdessä vahvaksi -tutkimuksessa tutkitaan ohjelman vaikuttavuutta odottajan ja lapsen terveydentilaan.

”Tavoitteemme on kehittää valtakunnallisesti neuvolajärjestelmään soveltuva tukimuoto raskaudenaikaisen masennuksen hoitoon”, sanoo lastenpsykiatrian professori Andre Sourander tiedotteessa.

Tällä hetkellä merkittävä osa odottajista ei hae tai saa apua masennusoireisiinsa, Turun yliopisto tiedottaa. Syynä voi olla se, ettei masennusoireita tunnisteta. Tutkimuksessa selvitetään myös raskausajan masennuksen yleisyyttä.

”Raskausajan masennusoireiden seulonnan tulee olla systemaattista ja lisäksi tarvitaan tutkitusti tehokasta matalan kynnyksen hoitoa, johon masennusoireista kärsivä äiti voidaan ohjata suoraan neuvolasta. Tällaista matalan kynnyksen hoitoa tutkimuksella kehitetään”, kertoo tutkimuskoordinaattori, psykoterapeutti Terja Ristkari tiedotteessa.

Tutkimus toteutetaan Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen ja suomalaisten kuntien yhteistyönä. Sen kuluessa sadoille suomalaisäideille eri puolilla maata tarjotaan tutkittujen hoitomenetelmien mukaista apua raskausajan masennusoireisiin.

Puolet äideistä saa odotusaikana kognitiivis-behavioraaliseen hoitomalliin perustuvan ohjelman ja puolet digitaalisen tietopaketin masennuksesta.

Odottavat äidit saavat kutsun tutkimukseen osallistumisesta ensimmäisellä ultraäänikäynnillä ja he palauttavat tutkimuslomakkeen täytettynä terveydenhoitajalle seuraavan neuvolakäynnin yhteydessä.

”Toimivan hoidon kehittämiseksi tarvitaan kattavasti tietoa siitä, kuinka usein ja minkälaisia oireita odottajat kokevat. Siksi on tärkeää, että odottavat äidit osallistuisivat tutkimukseen riippumatta siitä, onko heillä masennusoireita”, Ristkari painottaa.

Raskaudenaikainen masennusoireilu jää usein pimentoon

Äitien masennusta hoidetaan yleensä vasta synnytyksen jälkeen, vaikka äitiysneuvolan asiakkaista noin 10–15 prosentillla ilmenee vähintään lievää masennusoireilua raskauden aikana.

”Tiedämme, että raskaudenaikaisella masennuksella on vahva yhteys synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Masennus vaikuttaa muun muassa äidin jaksamiseen sekä äidin ja vauvan kiintymyssuhteen kehittymiseen, joten varhainen puuttuminen on perusteltua”, Sourander sanoo.

Äidin masennus voi vaikuttaa suoraan myös sikiön aivojen kehitykseen. Siksi se voi altistaa jälkeläisen myöhemmille kehityksellisille ongelmille, hän kertoo.

Äidin pitkittynyt masennus on yhteydessä esimerkiksi lapsen myöhempään sosiaalisten, kognitiivisten ja tunnetaitojen kehitykseen. Lisäksi se heikentää vanhempien elämänlaatua ja lisää itsetuhoisuuden sekä päihteidenkäytön riskiä.

”Raskaus muuttaa elämää monin tavoin, jolloin masennusoireilu jää helposti tunnistamatta. Raskausaikana oireiluun voi olla myös vaikeampi hakea apua. Äiti voi tuntea oireistaan syyllisyyttä tai häpeää”, Ristkari kertoo ja sanoo, että raskausaikana oireiluun tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti.

”Tarvitsemme näyttöön perustuvaa hoitoa, johon on helppo päästä.”

Tutkimus on osa Voimaperheet-tutkimuskokonaisuutta, jossa on kehitetty näyttöön perustuvia digitaalisia ohjelmia lapsille, nuorille ja lapsiperheille. Ohjelmat on kehitetty kansanterveydellisesti merkittävien mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn.