Suomeen saatiin tällä viikolla hartaasti odotettu maskisuositus, ja maskien kauppa käy nyt kuumana. Maskimarkkinoille on lähtenyt mukaan myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalan asiantuntijapalveluita tarjoava Carevo.

Maskikaupan volyymia on toistaiseksi hankalaa arvioida, mutta ainakin isoimpien markettien hyllyillä maskeja tuntuu riittävän. Halvimmalla pääsee kun tilaa maskit internetistä, jonne myyjiä on ilmaantunut enemmän kuin tarpeeksi.

Carevolla katsottiin jo aikaisessa vaiheessa parhaaksi siirtää painopistettä julkisen sektorin sijasta kuluttajakauppaan.

– Julkisella sektorilla tilanne meni niin älyttömäksi jo alkuvaiheessa, että päätimme suuntautua enemmän kuluttajakauppaan. Nyt neuvottelemme tukkureiden ja kioskiketjujen kanssa, jotta saisimme sinne pienempiä kuluttajapakkauksia myyntiin, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Jussi Aulin.

Julkisessa sektorissa Aulinia hiertää eniten kaupanteon heikko läpinäkyvyys ja avointen tarjouskilpailujen puute. Huoltovarmuuskeskus on maskien suurin ostaja, mutta sen tekemistä hankinnoista on vaikeaa saada tarkkaa tietoa.

Aulin uskoo, että Huoltovarmuuskeskuksen maskiostoksissa näkyy yhä perusteellinen epäluottamus, jonka kevään maskisotkut synnyttivät.

Kohu syntyi, kun Huoltovarmuuskeskus tilasi liikemies Onni Sarmasteelta miljoonilla euroilla maskeja, joiden laatu osoittautui myöhemmin liian heikoksi sairaalakäyttöön.

Uusilta kohuilta on sittemmin vältytty, ja kriisin alussa syntynyt paniikki on rauhoittunut. Aulinin mukaan julkinen sektori kuitenkin suosii yhä tiettyjä luotettaviksi havaittuja toimijoita sen sijaan, että hankinnat kilpailutettaisiin yritysten kesken.

– Kun kilpailutus jätetään tekemättä, ei hinta-laatusuhde välttämättä osu täysin kohdalleen. HVK:n jälki-ilmoituksista näkee, että siellä on tehty vaikkapa 2-3 miljoonan yksittäisiä hankintoja. Missään ei kuitenkaan lue, kuinka monta tuotetta sillä summalla on saatu, Aulin päivittelee.

Koska kauppojen sisällöstä ei ole tarkempaa tietoa, on hankintapäätöksiä mahdotonta arvioida kriittisesti. Aulinin mielestä jonkinlaista tarinaa kertoo kuitenkin jo se, ettei tietoja ole saatavilla.

Aulin toivoo, että julkisella ja yksityisellä sektorilla voitaisiin tehdä enemmän yhteistyötä viruksen torjumisessa. Esimerkiksi testauksen osalta yksityisellä sektorilla olisi paljon käyttämätöntä kapasiteettia.

– Julkiselta sektorilta on kerrottu henkilöstön olevan tiukoilla ja kokevan jääneensä ilman apua. Kolikon kääntöpuoli on se, ettei apua haluta ottaa vastaan, Aulin toteaa.

Vastuun jakaminen yksityiselle sektorille on poliittisesti latautunut kysymys, mutta parhaiden toimintatapojen löytyminen olisi kuitenkin kaikkien etu.

– Pitäisi selvittää, mikä on testaamisen kustannus yksityisellä ja mikä se on julkisella. Sitten voitaisiin tehdä harkittu päätös siten, että testataan siellä missä laatu toteutuu ja hinta on kohdillaan, Aulin sanoo.

Carevo saa maskinsa italialaiselta tekstiilitehtaalta. Aulinin mukaan Italiassa muutettiin kriisin iskiessä useita vaatetehtaita suojavarusteiden valmistajiksi.

Maailman suurimmat maskintuottajat ovat kuitenkin Kiina ja Indonesia.

Carevo neuvotteli kriisin alussa myös kiinalaisten valmistajien kanssa, mutta lopulta katsottiin viisaammaksi suunnata muualle.

– Kiinassa touhu oli maalis-huhtikuussa valtavan hurjaa, ja se oikeastaan jätti meidätkin telineisiin. Meillä ei ollut mitään halua päätyä sellaisiin otsikoihin, jollaisiin jotkut olivat joutuneet, Aulin sanoo.

Kiinassa suojavarusteita valmistavien tehtaiden määrä pomppasi keväällä hetkessä neljään tuhanteen. Kaikki tehtaat tuskin täyttivät virallisia laatuvaatimuksia, ja Kiinan valtio alkoikin pitää listaa luotettavista ja sertifioiduista toimijoista.

Kiinassa alettiin kuitenkin tehtailemaan perättömiä sertifikaatteja ostajien hämäämiseksi, Aulin kertoo. Carevolla huomattiinkin pian, että useista tuotesertifikaateista löytyi samojen kahden henkilön nimet.

– Heräsi epäilys, että ovatko nämä kaksi ihmistä todella voineet tarkastaa kaikki nuo tuotteet. Joissain sertifikaateissa oli käytetty myös sellaisen tutkimuslaitoksen nimeä, jonka verkkosivuilla erikseen kerrottiin, ettei heillä ole oikeutta myöntää tällaista sertifikaattia, Aulin kertoo.

Nyt monet Kiinan keväällä avatuista tehtaista ovat jo lopettaneet toimintansa, ja Aulin epäilee viranomaisten karsivan pois epäluotettavia toimijoita.

– Selvästi siellä jonkinlaista puhdistusta tehdään, hän sanoo.

Maskien räjähtänyt kysyntä on synnyttänyt muutakin kyseenalaista liiketoimintaa. Aulinin mukaan erityisen halutuista 3M 1860 -mallin maskeista on tullut spekuloinnin väline.

– Vipurahastot ostavat niitä aktiivisesti ja keräävät varastoon odottamaan toista aaltoa. Joku oli myynyt näitä maskeja jopa seitsemällä eurolla, vaikka niiden tulisi maksaa noin 3-4 euroa. Normaalioloissa ne maksoivat alle euron, hän sanoo.

Kaikista häiriötekijöistä huolimatta Carevossa uskotaan, että maskikaupalla voi menestyä. Sen maskit eivät ehkä ole markkinan halvimpia, mutta tavaran tuominen Italiasta on sujunut nopeasti.

Carevo teettää italialaisella yhteistyökumppanillaan myös maskeja, joihin voidaan painaa yrityksen tai urheiluseuran logo.

Esimerkiksi jääkiekkoseura Jyp on tilannut Carevolta seuran väreillä ja tunnuksella varustettuja maskeja. Aulin kertoo Carevon neuvotelleen vastaavasta diilistä myös saksalaisen jalkapalloseura Eintracht Frankfurtin kanssa.

Brändimaskien kuluttajahinnat ovat luonnollisesti hieman tavallisia kirurgimaskeja kalliimpia, Aulinin arvion mukaan noin 1,80 euroa kappaleelta. Yritysten tilauksia Carevo ottaa vastaan melko joustavasti 1000 kappaleesta ylöspäin.

Valmistuksessa tavallisen sairaalatason maskin päälle lisätään ylimääräinen kerros kangasta, jolle kuva painetaan. Tämän jälkeen vielä tarkistetaan, että kankaan läpi pystyy yhä hengittämään.

Carevolla ohjeistetaan, että maskin voi pestä pariin otteeseen, mutta kolmannella kerralla tulisi jo vaihtaa maskia.