Masennuslääke mirtatsapiini voi vähentää masentuneille tyypillisiä negatiivisia tunteita ja tulkintoja sekä vahvis​​taa positiivisia tuntemuksia, päättelyä ja havainnointia, selviää Psychiatry research -lehdessä julkaistusta suomalaistutkimuksesta.

- Jo yksi lääkeannos vaikutti tunteiden prosessointiin aivoissa ja muutti aivojen toimintatapaa, ei pelkästään välittäjäaineiden tai yksittäisten aivoalueiden tasolla, vaan laajoissa aivoverkostoissa, psykiatri Emma Komulainen kertoo Husin tiedotteessa. Tutkimus on osa hänen tekeillä olevaa väitöskirjaansa.

Hus, Helsingin yliopisto ja Aalto yliopisto selvittivät tutkimuksessa toiminnallisen magneettikuvauksen avulla, miten yleisesti käytetty mirtatsapiini-masennuslääke vaikuttaa aivojen toimintaan.

Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai annoksen mirtatsapiinia. Heille luettiin tunteita herättäviä tarinoita ja samalla magneettikuvauslaite seurasi, mitkä aivojen alueet aktivoituvat ja toimivat yhteistyössä keskenään.

Tutkijoiden mukaan huomattavaa on se, että mirtatsapiini pystyy vaimentamaan epämiellyttäviin tapahtumiin liittyviä reaktioita aivojen useilla eri alueilla. Masennuslääke myös säätää reagointia positiiviseen suuntaan tunteiden havainnoinnista ja tunnekokemuksen muodostumisesta vastaavilla aivoalueilla. Lisäksi mirtatsapiini lisää positiivisesti ja vähentää negatiivisesti reagoivien aivoalueiden yhteyksiä.

Parasta hoitoa Komulaisen mielestä on kuitenkin edelleen lääkityksen yhdistäminen psykoterapiaan: masennuslääke virittää aivojen tunnealueiden reagointia positiivisemmaksi ja terapia puolestaan vaikuttaa aivokuorella tapahtuvaan tietoiseen päättelyyn ja tunnesäätelyyn.

- Psykoterapiassa masentunut saadaan tietoisesti ohjaamaan ajatuksiaan ja päättelyään positiivisempaan suuntaan. Ehkä siksi ihanteellinen lopputulos saavutetaan lääkehoidon ja terapian yhdistelmällä, Emma Komulainen toteaa.

Myös muiden yleisesti käytössä olevien masennuslääkkeiden on havaittu vaikuttavan aivojen syviin tunnealueisiin ja eri aivoalueiden väliseen vuorovaikutukseen.

Masennus on kuitenkin monimuotoinen sairaus, eikä vielä pystytä arvioimaan mikä masennuslääke sopii kenellekin. Lisäksi joskus pelkkä terapia voi auttaa, toisinaan lääkitys. Hoidon suunnitteluun tarvitaan siis masennuslääkkeiden tehoa ennustavia biologisia tai fysiologisia mittareita tai muita menetelmiä. Husissa pyritäänkin nyt yhteistyökumppaneiden kanssa jatkamaan tutkimuksia, joissa selvitetään masennuslääkkeiden varhaisia vaikutuksia systeemitasolla. Tällainen tieto on edellytys hoidon mittareiden löytämiselle.