Tie­tyt tem­pe­ra­ment­ti­piir­teet ja ma­sen­nusoi­reet ovat yh­tey­des­sä pa­ra­noi­di­seen ajat­te­luun. Tämä selviää psykologian maisteri Aino Saarisen tuoreessa väitöstutkimuksessa. Saarinen tutki väitöskirjassaan temperamentti- ja luonnepiirteiden sekä masennusoireiden yhteyttä paranoidiseen ajatteluun.

Tutkimuksessa selvisi myös, että tietyt luonnepiirteet ja niihin liittyvät läheiset ja luottamukselliset sosiaaliset suhteet suojasivat paranoidiselta ajattelulta niitä yksilöitä, joilla oli temperamenttisidonnainen alttius paranoidisuudelle.

Paranoidisella ajattelulla tarkoitetaan perusteetonta epäluottamusta ja epäluuloisuutta muita ihmisiä kohtaan niin, että muiden ihmisten toiminta ja tarkoitusperät nähdään lähtökohtaisesti pahantahtoisina. Lievä paranoidinen ajattelu viittaa esimerkiksi hetkellisiin pelkoihin kritiikin kohteeksi joutumisesta, kun taas vakavampi paranoidinen ajattelu viittaa pysyviin ja ahdistusta aiheuttaviin uskomuksiin siitä, että toiset pyrkivät tarkoituksellisesti aiheuttamaan itselle merkittävää haittaa. Vakavimmillaan paranoidinen ajattelu sisältää vainoharhaisuutta.

– Paranoidinen ajattelu haittaa ihmisen omaa sosiaalista kanssakäymistä, mutta aiheuttaa ongelmia myös kaikille niille, jotka joutuvat toimimaan paranoidiseen ajatteluun taipuvaisen ihmisen kanssa, Saarinen täsmentää.

Saarinen osoitti väitöskirjassaan, että tietyt persoonallisuuden piirteet altistivat paranoidisen ajattelun kehittymiselle. Yksittäisistä temperamenttipiirteistä paranoidiseen ajatteluun olivat yhteydessä voimakas elämyshakuisuus, voimakas taipumus välttää epävarmoja tilanteita sekä matala sosiaalinen suotavuus. Se tarkoittaa vähäistä tarvetta tulla hyväksytyksi ja vähäistä valmiutta ottaa huomioon toisten sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet.

– Temperamenttipiirteiden yhteys paranoidiseen ajatteluun ei kuitenkaan ollut väistämätön, vaan tietyt luonnepiirteet suojasivat paranoidiselta ajattelulta niitä yksilöitä, joilla oli temperamenttisidonnainen alttius paranoidisuudelle, Saarinen painottaa.

Suojaavia luonnepiirteitä olivat voimakas itseohjautuvuus, voimakas yhteistyöhakuisuus sekä matala henkisyys.

– Tutkimuksessa havaittiin myös, että läheiset ja luottamukselliset sosiaaliset suhteet olivat yhteydessä luonnepiirteisiin, jotka suojasivat paranoidisen ajattelun kehittymiseltä yksilöitä, joilla oli siihen temperamenttisidonnainen riski, Saarinen sanoo.

Ne, joiden temperamenttiin sisältyy alttiustekijöitä paranoidiselle ajattelulle, saattaisivat hyötyä interventioista, jotka kehittävät kykyjä muodostaa luottamuksellisia sosiaalisia suhteita.

Tutkimuksen mukaan myös masennusoireet olivat yhteydessä paranoidisen ajattelun kehittymiseen. Yhteys oli voimakkaimmillaan myöhäisnuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa ja heikkeni hieman iän myötä.

– Paranoidiselle ajattelulle näytti olevan tyypillistä, että se jatkui vielä akuuttien masennusoireiden päättymisen jälkeenkin, Saarinen sanoo.

– Potilaat, joilla ilmenee samanaikaisesti masennusoireita ja paranoidista ajattelua, saattaisivat hyötyä etenkin neurokognitiivisesta kuntoutuksesta sekä yhteisöllisistä hoitomuodoista, jotka lisäisivät sosiaalista aktiivisuutta.

Tutkimustulokset tukevat ajatusta siitä, että potilailta, joilla ilmenee paranoidista ajattelua, on aiheellista kartoittaa masennusoireita, sillä masennusoireiden hoito voisi vähentää samalla myös paranoidista ajattelua ylläpitäviä tekijöitä.

Aino Saarinen väittelee 13.4. kello 12.15 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.